Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kotiseutu

Nykymaailmassa kovin moni ei enää vietä koko elämäänsä synnyinpitäjässään. Onko kotiseutu se, jossa postiosoite on, vai se, jossa on syntynyt, vai ne kaikki seudut, joiden kautta elämä on kulkenut? Kesällä kuitenkin kysymykseen saa jonkin sortin vastauksen, kun kotiseutuhenkiset kesäjuhlat valtaavat lähes jokaisen pitäjän. On suvun hautakivi, jota taputtaa. Löytyy talo, jonne suku kokoontuu. Naapurit on tuttuja. Kesäjuhla tuntuu omalta. Multia täytti 150 vuotta ja viikolla tuli postilaatikkoon juhlaviikon esite. Mukava viikko niille, joille Multia on oma. Joten kotiseudusta heille varmasti on kyse. Mutta minulle muualta muuttaneelle evakkokarjalaisten jälkeläiselle se kotiseutu on jotakin lisää. Se on tunne, että yhdessä menneiden sukupolvien kanssa on menetetty jotakin vielä suurempaa, kuin vain ne suvun haudat ja talon paikat. Sukupolvelta toiselle siirtyvä kaipuu ja itku, kun viisumin kanssa pääset katsomaan sitä mahdollisesti ainoaa jäljellä olevaa maamerkkiä tai kellarin rauniota. Siksi Karjalaiset kesäjuhlat on tärkeä ja yhdistävä tekijä. Voi sitä sielua pakahduttavaa tunnetta, kun kulkue lähtee liikkeelle ja punamustat pitäjäliput hulmahtavat yhtäaikaa tuulessa auki. Tämä on minun omaa. Olen multialainen, koska tänne veroni maksan ja postinumeroni on 42600. Vaan kovin on itse pitäjä vieraaksi jäänyt. Kun ei ole seutukunnalla yhtäkään sukulaista, niin kosketuspinta multialaisuuteen on jäänyt hyvin pinnalliseksi. Vaikka en kotiseuturakkautta Multiaa kohtaan tunnekaan, niin kuitenkin Soutujoki ja evakkokotini täällä on minun kotiseutuni ja se minun pikku-Karjalani, joka perittyä kaipuuta lieventää. Vaan iloista juhlaa toivotan teille, joille Multia on kotiseutu ja rakas paikka. Olkaa onnellisia siitä, että on pintoja, joita koskettaa ja ovia, joita aukaista. Hyvää Juhannusta p.s. Mahdolliset kommentit omalla nimellä kiitos