Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Cooperin testin pyörteissä

Muistatko, paljonko viimeksi juoksit Cooperin testissä? Tai milloin ylipäätänsä viimeksi juoksit Cooperin testin? Jokainen muistaa kouluajoilta tuon pelätyn, odotetun ja kirotun maksimihapenottokyvyn testin, missä piti juosta 12 minuutissa niin pitkä matka kuin mahdollista. Koulun liikuntatunneilla keräännyttiin keskusurheilukentälle Pertti ”Jallu” Huohvanaisen johdolla suorittamaan alkuverryttelyä. Minulle henkilökohtaisesti kaikki alkuverryttely oli pois itse testisuorituksesta. Muistaakseni 2 300 metriä oli paras tulos, jonka pystyin juoksemaan. Nykyisellä kunnolla voisi ottaa nollan pois tuosta tuloksesta. Yli 3 000 metriä testissä juosseet osoittivat rautaista juoksukuntoa. Varusmiespalvelukseni aikana hapenottokykyäni testattiin uudelleen. Lokakuussa palvelukseen astuminen tarkoitti sitä, että Cooperin testi juostiin ulkona talvisäässä. Tulokseni astmaatikkona jäi alle 2 000 metrin. Tulos olisi pitänyt kertoa kahdella, eikä se olisi senkään jälkeen päässyt kategoriaan hyvä. ”Muistaakseni 2 300 metriä oli paras tulos, jonka pystyin juoksemaan.” Cooperin testi kehitettiin USA:ssa sotilaiden fyysisen kunnon mittariksi. Jälkeenpäin testistä on esitetty mielipiteitä, että se ei tuo esille kaikkea testattavan hapenottokyvystä ja on huonokuntoisille jopa vaarallinen. Ehkä niinkin, mutta testiin osallistuvan maksimaalisen hapenottokyvyn suunnannäyttäjänä se toimii edelleen hyvin. Testin rinnalle on tullut uusia testejä muun muassa UKK kävelytesti, juoksumattotesti ja polkupyöräergometritesti. Mitä sitten fyysisellä kunnolla tarkoitetaan? Jos Cooperin testiin osallistuu kehonrakentaja, jonka painoindeksi (paino jaettuna pituuden neliöllä) on reilusti yli 30, onko hänellä huono kunto, jos tulos jää alle 2 000 metrin. Painoindeksin ihanne on 19–25. Tai henkilö, joka juoksee Cooperin testissä 3 500 metriä, mutta ei pysty vetämään rekissä kuin kaksi leukaa, onko hän huonossa fyysisessä kunnossa. Lihaskunto ja hapenottokyky ovat kaksi eri asiaa, jotka kuitenkin liittyvät vahvasti toisiinsa. Karkeasti fyysisen kunnon voi mitata ottamalla aikaa, kuinka nopeasti testattava kykenee tekemään samantasoista kuormitusta vastaavan suorituksen uudelleen. Mitä lyhyempi palautumisaika on, sen parempi lihaskunto tai hapenottokyky testattavalla henkilöllä on. Kirjoittaja on urheilutoimittaja.