Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lapsuuden leikkejä

Mitä enemmän meille ihmisille tulee ikää, sitä paremmin muistamme lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat. Viimekertaisessa kolumnissa kirjoitin muistoja maamiesseuran perustamisesta. Jatketaan nyt hieman lapsuuden muistoista. Olin sotien päättyessä seitsemän vuoden ikäinen. Sota-ajalta jäi mieleeni se, että Rautalammille asti kantautui tyyninä kesäiltoina kaukainen rintamien jylinä. Se saattoi johtua myös Kuopion pommituksista. Erikoisena muistona on kerrottu, että ne pommitukset loppuivat, kun kauppaneuvos Lauri Hallmanin teollisuushalli paloi ja kun hänellä oli suhteita Englantiin, hän kirjoitti pääministeri Winston Churchillille Savon murteella: ”Kuopiota ei sua ennee pommittoo.” Sota-aikana meille kotiutui iäkäs kulkumies rengiksi, Nestori nimeltään. Erikoisesti jäi mieleeni, kun peräniityltä heiniä haettaessa kuuntelin Nestorin laulua: ”Lahtarikaartin laitamme ja kaikki tapamme.” Isäni kotiutui sitten rintamalta terveenä. Innokkaana ravimiehenä isä kävi rengin kanssa Suonenjoella raveissa. Nestori näki naisen ravihevosen rattailla ja kertoi innoissaan: ”Kyllä se nainen kirosi niin ihanasti sille hevoselle.” Isääni ei rengin verkkainen työtahti aina tyydyttänyt. Se aiheutti sitten miehen lähdön. Heinäpellolla isä kehotti miestä lyömään heinäseipäät hieman lujempaan. Nestori löi kangin pystyyn ja kirosi: ”Lyö itte seipääsi”, ja käveli aittaan. Otti seuraavana aamuna reppunsa ja häipyi. Sekä kotiini että saman pellon laidassa olleeseen setäni taloon tuli sitten karjalaisia evakkoja, lähinnä Salmista lähteneitä. Perheissä oli eri-ikäisiä nuoria ja lapsia. Vanhin veljeni oli jo riiuuiässä, ja hän kehuikin, että on muuten nättejä nuo karjalaistytöt. Nättejä olivat myös alle kymmenvuotiaat tytöt. Talvella minun roolini leikeissä oli vetää hevosena nuorempia lumihangessa vesikelkalla. Ilmankos olin alle 10-vuotiaiden hiihdoissa kovakuntoisin. Meillä oli kotona kuuden veljeksen sarja. Ja olihan se hienoa, kun naapurissa oli tyttöjä, joiden kanssa pääsi leikkimään. Mietin joskus jälkikäteen, mistähän sellainen ajatus tuli, että 10-vuotiaan karjalaistytön kanssa mentiin heinälatoon istumaan vierekkäin. Tietysti salassa, muuten olisivat veljet kiusanneet armottomasti. Kyllähän karjalainen heimo toi näin paljon elämänsisältöä niin savolaisten kuin muidenkin heimojen asukkaille. Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt kaupunginjohtaja.