Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Miksi Haapamäki–Pori-rata voidaan nähdä vailla tulevaisuuttakin

MIELIPIDE Kun kirjoitetaan Haapamäki–Pori-radasta vain musta tuntuu -arvioina tietämättä sen historiaa ja toteutettua nykykehitystä liikenteelle palauttamisesta, niin luodaan sellainen virheellinen ajatushenki, että asiaa ajaneet olisivat hätäjarruttaen poistuneet nykyajan realiteettivetoisesta junasta. Konduktöörejä on kahta lajia, on sen ajan konduktöörejä, jotka eivät ratapihan vaihtotyön konduktööreinä ole nähneet 1960-luvun lopulta asti Haapamäen teurastuksen alkutahteja. Sitten on ohi ajavista henkilöjunista päätelmiänsä tehneitä. Teurastus oli veeärräläisten sanonnan mukaan vuosittaista ja tauotonta eri organisaatioiden alasajotoimintaa, VR:n ja lähiympäristökaupunkien yhteisesti suunniteltua hiljentämistyötä. Realiteettimiehiä on täälläkin omasta takaa pilvin pimein aina kyllästymisiin asti. Paikkakunnan kehittäminen ja usko parempaan tulevaisuuteen ei etene niin, että realiteetit rajoittavat kaikkia pyrkimyksiä parempaan kehitystyöhön paikkakunnan parhaaksi. Suomi on tässäkin mielessä jakautunut Etelä-Suomen realiteettien puolustajiin ja kehittämiseen, heti ja nyt. Toinen puoli Keski-Suomesta toiseen suuntaan lähtien näkee ja on joutunut näkemään asioitten ja rautatiekehityksen nurjan puolen. Tämä vain vahvistui VR:n liike- ja yhtiöitysuudistusten huomenlahjoina. Joka vuosi tulee ylilyöntisiä henkilöliikenteen nopeuttamiseen vetoavia uusia ratainvestointiehdotuksia, niitäkin pilvin pimein. Uskominen pelkästään realiteetteihin ei kehitä mitään palveluja eikä paikkakuntaa. Se vain eriarvoistaa Suomea koko ajan entistä enemmän. On siis tärkeää, että edes jotkut uskovat yhdessä vuosikymmenet sitten alkuun pantuihin silloisiin ja nykymittapuunkin mukaan realistisiin raideliikenteen parannuspäämääriin. Vielä 1980-luvulla, ei tällaisesta realiteettivöyhötyksestä tiedetty mitään. Nyt se on noussut hienoksi muotisanonnaksi. Väärin käyttäen realiteeteilla on pystytty hiljentämään ja tappamaan esimerkiksi Suomen yksi merkittävistä risteysasemista, koska realiteetit elävät ja ruokkivat vain voimakkaita kaupunkiyhteisöjä sekä nopeuden kehittymistä. On suurta viisautta vaatia näille vielä jäljellä oleville radoille järkeviä yhteyksiä ja hyväksyttävää liikenteen jatkuvuutta ja lisäkehittämistä. Näytää kuitenkin siltä, että jotkut uskaltavat ja haluavat vielä Keurusseudun liikenneinfraa kehittää kaikista eteen nousevista arvosteluista huolimatta ja pakkopaineella suunnitteluun otetuista täysin vailla realiteetteja olevista uustunnelihankkeista ja nykytrendein hyväksytyistä turhistakin kaksoisraiteittamisista huolimatta ja ottavat rohkeasti kantaa ja tiedostavat näitä asioista johtuvat suuret miljoonamenetykset, vaikka heidät sitten nimetäänkin milloin miksikin liikennepohatoiksi tai -neuvoksiksi. Mikä yhdistää tarpeet ja realiteetit? Sehän kertoo vain siitä, että järki ja tulevaisuuteen katsominen puuttuvat realiteetteihin sokeasti uskovilta luottoporukoilta. Kuka on tehnyt asteikon, missä asioissa saavat investoinnit perustua yksinomaan vain realiteettien käyttöön? Satamataistelut ja keskustelut niiden paremmuudesta painottuvat kirjoittajien omiin näkemyksiin mainiosta Etelä-Suomesta. Ei huomata, että niiden kapasiteetti on jo loppunsa edellä. Satamaväittelyyn en alennu, mutta Poria sen lähtökohtineen pidän parhaana satamakohteena ja siksi sen puolesta puhun. On otettava huomioon, että realiteetit ovat herkästi muuttuvia, ja muutokseen voi yksikin yö riittää. Unohdetaan myös tietoisesti ratamiljoonien säästömahdollisuus ja valtakunnan talouspolitiikan mittaamattomat edut. Samalla unohdetaan, jos vielä ymmärrettäisiin, Suomen poikki kulkevan tavaraliikennepääradan, itärajalta lähtevän Venäjän ja Kaukoidän transitoliikenteen ja Porin sataman ylivoimaiset mahdollisuudet. Häpeämättä tuo pitäisi aivan ministeritasoa myötenkin pystyä tunnustamaan parhaaksi rautatiesuunnitelmaksi uudelle vuosituhannelle. Siksi se olisi lahja koko Suomelle ja paras mahdollinen realiteetti. Antero Pohjonen, Haapamäki