Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Luonnon pyhät paikat

Vanha suomalainen uskomusmaailma nojasi luontoon. Oikeastaan kaikki ympärillä oli pyhää. Metsän ja veden viljaa pyydettiin, ei otettu. Jos luonto antoi, elettiin yltäkylläistä aikaa, mutta jos metsän tai veden haltijat suuttuivat, ei saalista saatu. Luonnossa oli myös tavallista pyhempiä paikkoja. Uhrilehdot ja seidat sekä pyhät puut olivat voimapaikkoja. Sittemmin kristinusko hävitti kansan pyhät paikat ja muutti jopa nimistön sellaiseksi, että hiisilehdot siirtyivät vehmaista lehdoista karuille kallioille. Mutta vaikka pyhät puut saattoi kaataa, ei kaikkea voinut tuhota. Kuruja, kiviä ja saivoja on yhä. Lännessä tuho oli totaalisempi, Itä-Suomessa ja pohjoisessa pyhiä paikkoja jäi enemmän jäljelle, sillä takametsien kansaa ei hevin saatu käännytettyä. Joissakin vanhoissa pyhissä paikoissa lienee yhä voimaa tallella – siksi kai ne houkuttelevat matkailijoita. Nyt kun lähimatkailu ja luontoilu ovat kaikkien tuntemasta syystä taas nosteessa, onkin oiva aika etsiytyä ikivanhalle luonnon pyhälle paikalle. Tai mikä estää etsimästä oman pyhän paikkansa. Mahdollisuus hetken hiljentymiseen ja rauhoittumiseen hienossa lähiluontokohteessa, lienee tämän hetken vitsauksen paras puoli. ”Pyhien paikkojen tuhon on usein viimeistellyt metsän avohakkuu.” Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen (2017) ovat koonneet kirjaansa Suomen luonnon pyhät paikat muutaman sadan pyhän kohteen esittelyn. Keuruulta mukaan on päässyt vain Asunnan Kokkomäen Terveyskivi, jonka kuoppaan kertyvän veden uskottiin parantavan mitä vaan. Mutta aivan varmasti pyhiä paikkoja on ollut lukuisia muitakin. Syön hattuni, jos Keuruun Kaituri, Huhkojärven kalliot, Pesälahden Pöytäkivi, Kukelinkyökki tai Kulhanvuori rotkoineen, Karhunahas, Sahrajärven Kuoliosaari ja Iso-Palojärven Lapinraunio eivät ole olleet pyhiä paikkoja. Keurusseudun Luonnonystävien takavuosien puukilpailuissa löytyi myös muutamia talojen jättimäisiä "kotipuita", joita aiemmin oli pidetty pyhinä. Mikä lienee niiden nykytila? Virtain Kitusen uhrikuusi kuitenkin kaadettiin hiljattain. Mitä muita pyhiä paikkoja tiedätte? Olisi kulttuuriteko koota vähä jäljellä oleva tieto – ja ennen kaikkea säilyttää näitä hienoja kohteita myös tuleville polville. Valitettavasti pyhien paikkojen tuhon on usein viimeistellyt metsän avohakkuu ja maan mylläys. Sellaiseen kohteeseen ei enää voi matkailijaa ohjata, olipa tarina kuinka hyvä tahansa. Lähimaakunnissa tunnettuja pyhiä paikkoja ovat mm. Laukaan Saraakallio ja Hitonhauta, Kuhmoisten Pyhänpään useat kohteet, Äänekosken Pyhäkankaan karsikkometsä, Hämeenkyrön Timinmänty, Kinnulan Karhupetäjä, Alajärven Pyhävuoren kohteet, Oriveden Eräpyhä ja Nunnankirkko, Uuraisten Metsokivi sekä Saarijärven Pyhähäkki. Monet näistä ovat selvästi pyhää tunnelmaa huokuvia suojelukohteita. Mars matkaan siis. Lähiluontoretki ja tutkimusmatka kotiseudun historiaan kutsuu. Kirjoittaja on yrittäjä ja luonnonsuojelija.