Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jouko Pihlaisen luontopäiväkirja lokakuussa: Aarnimetsän lintua etsimässä

Lokakuun viimeinen aamu oli suojainen kolmen pakkaspäivän jälkeen. Pakkasten jäljiltä maassa oli sentti lunta ja pihajärvemme, Kylmälahti, jäässä. Retkelle lähtiessäni pihassamme olivat tutut ruokintapaikkojen linnut harakka, punatulkku, talitiainen ja viherpeippo. Suunnittelin etsiä harvinaisen pohjantikan Multian Hallinmäen rauhoitetusta aarnimetsästä. Siellä elää pesivä kanta tätä hiljaista koputtelijaa. Mennessä poikkesin Lihjamon Tamppikoskelle, jonka könkäässä vesi ryöppysi komeasti. Syksyn runsaat sateet tuovat ylimääräiset vedet Multian perukoilta kohti Keurusselkää. Pysähdyin myös viereisellä Järvenpään koskella. Sillan alavirran puolella oli yksi syksyn ensimmäisistä koskikaroista. Tämäkin lintu lienee tullut Pohjois-Ruotsista Suomeen talvehtimaan. Muuttovire oli kuitenkin vielä päällä, ja se ajoi koskikaran jatkamaan matkaa. Hallinmäessä ajoin hiljaa Sinervän rantatietä auton ikkunat auki, tarkoituksena kuunnella ohi lipuvasta metsästä tikkojen koputuksia. Eikä aikaakaan kun kuusikkorinteestä kopina kuului. Auto parkkiin ja mies metsään. Etenin varovaisesti sammaleisessa rinteessä kohti ääntä, joka kuului korkeitten kuusien latvustosta. Tavoitin pian katseellani tikan korkean kuusen katkenneesta latvasta, jossa käpytikka nuiji kuusenkävystä siemeniä suihinsa. Käpytikka lähti kuitenkin hetken kuluttua hakemaan uutta käpyä pajaansa. Juuri kun aioin palata autolle, samasta kuusesta kuului hiljaista naputusta edelleen. Siellä oksien seassa, valkoselkäinen pohjantikka kuori kuusta. Tämän lintulajin etsintä onnistui sittenkin. Palasin tyytyväisenä autolle ja ajelin juuri alkaneessa räntäsateessa kotiin.