Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Muutoksia

Vuosi 2020 ei ole vakuuttanut. Näillä kolmen kuukauden näytöillä ei pitäisi olla mitään asiaa jatkoon. Omaa elämää hämmensi muutto. Kodinvaihto piristää, mutta homma käy jossain vaiheessa työlääksi. Pariin kertaan aamuisen kahvikupin löytäminen tuotti suuria haasteita. Sekös nyppi. Ja luulen, että läheisetkin sen huomasivat. Pahoittelut siitä. Sitten piti vaihtaa työpistettä. Pieni muutto tehtaan toiseen päähän. Edelleen näen ne samat hyvät tyypit päivittäin, mutta oma näkökulma muuttui. Sekin saa pään pyörälle. Ja ehkä vähän ahdistaakin, kun ne arjessa ajattelemattomat rutiinit menevät uusiksi. Ja sitten tämä korona. Virus käänsi kaiken päälaelleen ja muutti totuttuja malleja aivan kaikissa ympäristöissä. Urheilu loppui. Omalta kohdalta lähinnä katseleminen. Läheisempi osallistuminen oli jo vähennetty minimiin. Kaupassa, ravintoloissa ja missä tahansa pitää käydä harkiten. Varttuneempien henkilöiden kanssa pitää asioida harkiten. Ylipäätään kaikkea pitää harkita ja miettiä. ”Tarkoituksella kotiin jäädessään huomaakin olevansa sosiaalisempi ja aktiivisempi kuin aikoihin.” Hain sisältöä urheilun tilalle hankkimalla pelikonsolin, tavallaan kaksi. Ensimmäisen kaupan tekeminen tyssäsi, kun olin siirtänyt rahat. Oli ihan mukava heppu, kun vaihdeltiin muutama päivä kuulumisia. Harmittavan nopeasti yhteydenpito tyssäsi. Sittemmin olenkin ollut asianomistajana petossyytteessä. Toivottavasti kauppamiehen perheessä on kuitenkin kaikki hyvin, eikä lähetystä haitannut flunssa ole kaatanut bisneksiä. Toisen kaupan tein sitten ihan kasvotusten. Viisastuukohan sitä itse vai laskeeko luottamus ihmisiin? Tämä konsoli pelasikin hienosti. Kiekkopeli on kiva mutta kohtuuttoman vaikea. Olivatko ne näin vaikeita, kun olin pienempi? Koronan myötä asiat muuttuvat. Toivottavasti opimme asioista sekä huomaamme yhteistyön ja inhimillisyyden merkityksen. Jännä ilmiö, kun tarkoituksella kotiin jäädessään huomaakin olevansa sosiaalisempi ja aktiivisempi kuin aikoihin. Tulee jopa vähän jumpattua kotona, kun ei pääse salille. Se on kova juttu, sillä isoin suunnitelmin ladattu salikortti on löytänyt paikkansa laatikon pohjalla, hennon pölykerroksen alla. Käyköhän näillekin tavoille ja suunnitelmille niin kuin niin monille aiemmille, että ne jäävät tilanteen normalisoituessa unholaan? Orastavalla keväällä on varmasti osansa intoon. Yrittää vaan pitää mielessä, että aina oppii jotain ja hyvät tavat saattavat pinttyä. Ehkä tälläkin synkällä koronapilvellä on hopeareunansa. Kirjoittaja on kotoperäinen keuruulainen.