Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lukuvinkki: Ensimmäinen nainen on matka surun sielunmaisemaan

Luin Johanna Venhon romaanin Ensimmäinen nainen, joka myös oli ehdolla vuoden 2019 Finlandia-palkinnon saajaksi. Muistutan itseäni, että teoksen nimiölehdellä lukee sana romaani. Venho on valinnut ääneksi minämuotoisen kertojan, joka välillä käy dialogia. Niin, kenenkä kanssa, voi syystä kysyä. Teoksen alkulehdiltä saakka eteen heitetään naisten nimiä: Ester, Marjaliisa, Amalia, Essi, Elin. Niitä ei heti selitetä mutta niistä aistii, että ne ovat merkityksellisiä. Tarinan edetessä selviää, että Ester on sisäkkö, Marjaliisa on ystävä Marja-Liisa Vartio , Essi on kuvanveistäjä Essi Renvall , Elin isosisko ja Amalia kirjan nimi. Entä Sylvi itse? Sylvi on nainen, joka suree. Nainen, joka kärsii. Nainen, joka haluaisi rakastaa mutta elämä pettää hänet. Sylvia Salome Kekkonen oli omaa sukua Uimo . Hän syntyi 12. maaliskuuta vuonna 1900 ja kuihtui pois 2. joulukuuta 1974. Oli jo aika, että joku tarttui tähän aiheeseen. Sylvi ei etsi tulla presidentin puolisoksi, toisin kuin naiset, jotka etsiytyvät presidentin rakastajattariksi. Toisen riemu, toisen tuska. Sylvi kantaa omaansa pää pystyssä kestäen kuiskuttelut ja lähimmäisten pahansuopuuden. Kirjoittaminen tarjoaa Sylville pakopaikan, jotain omaa aikana, jolloin hän on miehensä mukana valtakunnan parrasvaloissa. Vain Sylviin, maan ensimmäiseen naiseen, valo luo varjonsa. ” Urhon jokainen lause on nuoli, jolla on määränpää. Minun lauseeni ovat hiljaisten välitilojen puhetta, sitä laastia jota ilman talo ei pysy koossa.” Sylvi ei valita, ei riitele, ei paisko ovia. Hän on sen ajan kasvatti, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se annetaan. Hänen elämänsä ohitse lipuvat ministerit, kansanedustajat, vieraiden valtioiden päämiehet. Kuningatar Elisabet yllättää Sylvin lahjoittamalla Morris Minin. ”Elisabet katsoi Urhoon kuin alamaiseen. Minuun hän katsoi lämpimästi ja pistävästi samaan aikaan. – – Tunsin, että hän piti minusta, sellaisen aistin nykyisin ilmassa erehtymättä, kuten vihankin. Elisabet näki minut, hymy käväisi silmissä asti.” Kirjailijaliitto yllättää Sylvin toivomalla, ettei hän osallistuisi kokouksiin. Keskustelu tyrehtyy, kun presidentin puoliso on paikalla. ”Jokin murtui ja putosi. Pienen hetken luulin, että pyörryn, sitten seisoin jälleen jaloillani, tunsin kenkien korot ja pohjat, otin seinästä tukea. Ymmärrän. Poistuin heti sanomatta kenellekään sanaakaan.” Teoksen punaisena lankana juoksevat kuvanveistäjä Renvallin lukuisat yritelmät työstää Sylvistä muotokuvaa. Taiteilija ei saa tämän sisintä vangittua saveen. Kerta toisensa jälkeen tekeleet murskautuvat, kenties yhtä symbolisesti kuin Sylvin sisin. Sylvi rakastaa kotia, luontoa, Katerman mökkiä. Hänen tarinansa voisi olla kenen tahansa yksinäisen, petetyksi tulleen ja vahvan puolison varjossa elävän suomalaisen naisen tarina. Sylvin rakkaus ei kuole, se nääntyy rakkaudettomuuteen ja pusertuu kasaan niin kuin hänen hauras kehonsa nivelreuman kourissa. Tuskan synnyttämästä hauraudesta huolimatta Sylvi on yksinäisyydessään vahva. Kun on pakko selvitä, hän selviää. Venhon kerrontaa verhoaa salaperäisyys. Tarina nousee kuin udun keskeltä. Niin olisi voinut olla. Tai sitten ei. Emme voi olla varmoja. Venho on työnsä tehnyt ja taustansa tarkistanut. Lähteitä, haastatteluja, autenttisia paikkoja, ja kuitenkin – romaani. Ehkä Venhon ratkaisu on oikea. Ehkä romaani tekee oikeutta Sylville enemmän kuin virallinen tiukkafaktainen elämäkerta tekisi. Venhon käsissä Sylvin särkynyt sydän saa sykkiä vielä hetken ennen kuin vuodet peittävät sen historian hämärään. Johanna Venho on kirjailija ja runoilija, joka on opiskellut biologiaa ja kirjallisuustiedettä ja ohjaa kirjoittajakursseja. Venho on Einari Vuorela -runopalkintolautakunnan puheenjohtaja. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja. Einari Vuorela -runopalkinnon hän sai vuonna 2008. Johanna Venho: Ensimmäinen nainen. Sivuja 261. Werner Söderström Osakeyhtiö, 2019. Perhesuhteet Kirjallista tuotantoa