Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Lukijalta: Ensimmäinen kinkerimuistoni

Kotipitäjässäni Multialla, aivan kuten muissakin pitäjissä, pitäjän alue oli jaettu kinkeripiireihin. Kuhunkin piiriin kuului useita isotupaisia taloja, jolloin runsaslukuinen kinkeriväki sopi sisälle. Silloin oli kinkereillä väkeä tuvan täydeltä, tänään ei juuri kinkereitä enää ole. Kinkerituvat ovat tyhjiä ja useat jopa autiona. Elettiin karkausvuoden karkauspäivää vuonna 1940. Multian Isojärven Tallimäen kinkeripiirin kinkerit olivat sinä vuonna Kangasahon talossa. Päivä oli aurinkoinen pakkaspäivä, taivas täysin pilvetön. Kun kinkerit olivat parhaillaan menossa, alkoi ulkoa kuulua hyvin voimakas lentokoneiden ääni. Me pojat törmäsimme heti kovalla tohinalla niitä katsomaan. Nopeimmat kerkisivät ulko-ovelle saakka, mutta aikuisten kova käskynjako sai meidät perääntymään. Vanhempien ankara määräys oli, että kukaan ei saa näyttäytyä. Jos vihollinen näkee liikehdintää, voi olla ikävät seuraukset. ”Toisen pommin laivue pudotti Hattulan suuntaan muutaman kilometrin etäisyydelle edellisestä. Tämäkään ei aiheuttanut suurempaa vahinkoa.” Siinä ensimmäisessä ulko-ovelle ryntäyksessä minäkin näin, että useita kymmeniä, muodostelmassa lentäviä ja auringon valossa kimmeltäviä viholliskoneita oli paljon. Riku Hokkasen tarkassa laskussa ja muistissa on säilynyt, että koneita oli 47. Suunta niillä oli kohti itää. Kun koneet etenivät kinkeritalosta noin 5–6 kilometriä, pudottivat ne pommin, joka putosi Ruodemäen, Hyyrynmäen talojen läheisyyteen. Pommi ei kuitenkaan aiheuttanut vahinkoa, jätti maastoon vain noin halkaisijaltaan 10 metriä leveän ja noin 2–3 metrin syvyisen haudan. Toisen pommin laivue pudotti Hattulan suuntaan muutaman kilometrin etäisyydelle edellisestä. Tämäkään ei aiheuttanut suurempaa vahinkoa. Koneet olivat palaamassa Haapamäen pommituksesta ja etenivät kohti lähtöpaikkaansa. Tämä pommien pudotus tänne sydänmaalle on jäänyt arvailuksi. Mitään järkevää ajatusta ei ole löytynyt. Yleinen mielipide aikoinaan oli, että joillekin koneille oli jäänyt jäännöspommeja ja pudottelivat niitä pois painosta, ilman mitään osoitetta. Tämä lieneekin ainoa järkevä ajatus tapahtumalle. Seuraavana päivänä oli koulussa reheviä poikia, jotka olivat kerenneet käymään pommihautaa katsomassa. Taisi muutamilla olla pommin sirpaleita taskussakin, joita hyvin ylpeänä näyttelivät. Tämä ensimmäisen pommin hauta on vieläkin maastossa selvästi nähtävissä, vaikka 80 vuoden aikana on puustoa jo kasvanut. Tällainen sotaisa, hyvin muistiin jäänyt on ensimmäinen kinkerimuistoni. Huonommin on tainnut katekismuksen sanoma sinne jäädä. Kalevi Koskinen