Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Kakskytviis, aikuinen siis?

Täytin juuri 25 vuotta. Lapsena tämä ikä tuntui todella vanhalta. Silloin ajattelin, että 25-vuotiaana puolet elämästä olisi jo suurin piirtein eletty. Muistan kirkkaasti, kun jokunen vuosi takaperin suunnittelin eloani 25-vuotiaana. Olisin naimisissa ihanan miehen kanssa. Meillä olisi kaksoset; tyttö ja poika. Asuisimme meren rannalla kartanossa, tietenkin ulkomailla. Minä olisin ammatiltani näyttelijä. Mieheni olisi koti-isä tai erittäin menestynyt bisnesmies. Nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä suunnitelmani eivät ole käyneet toteen. En nimittäin haaveile kaksosista, naimisiinmenosta enkä kartanosta. Tällä hetkellä ajatus moisista asioista jopa ahdistaa minua. Minun mittapuullani Gigantin myyjä on ihan tarpeeksi menestynyt bisnesmies, eli sen kohdan voin kai ruksata. Ikävuosia 18–25 on kuvattu pitkittyneenä siirtymänä aikuisuuteen. Ja se käy järkeen. Eihän kukaan pidä juuri täysi-ikäisyyden saavuttanutta ihmistä aikuisena, paitsi tietysti 18-vuotias itse. Sen sijaan 25-vuotias mielletään jo oikeasti aikuiseksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Monissa asioissa huomaan, etten vielä koe olevani aikuinen. Jos joku ikätoverini on esimerkiksi raskaana, surkuttelen mielessäni taas uutta teiniraskautta, kunnes tajuan, että nyt on tosiaan ihan normaali ikä hankkia lapsia. Biologisesti varmasti kaikista otollisin. Toisaalta koen olevani hyvin erilainen kuin teininä, Luojan kiitos. Elämänkokemusta on minulle kertynyt jo hyppysellinen. Suurin piirtein sen verran, että alan ymmärtää, että en oikeastaan tiedä mistään mitään. Tuntuu, että hapuilen jossain aikuisuuden ja nuoruuden välimaastossa. Ehkä tänä vuonna tapahtuu lopullinen lipuminen aikuisuuteen. Olen valmis alkamaan aikuiseksi, kunhan se ei tarkoita jumittumista. Kunhan en aikuisuuspäissäni ala kuvitella olevani mitenkään valmis ja tietäväni enemmän maailmasta kuin muut. Minä haluan olla keskeneräinen vielä vanhanakin. Niin kauan kuin elän, aion kasvaa ihmisenä, tehdä virheitä ja opetella uusia asioita. Toivon, että tulevaisuudessa voin katsoa taaksepäin ja hymyillä lempeästi 25-vuotiaalle itselleni. Että olinpas hullu, arka ja peloton, ja hyvä niin.