Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Roolivapaita ratkaisuja

Katselin sunnuntaina miesten Itä-Länsi -pesäpallo-ottelua televisiosta. Vaikka nuorempana vietin useita kesiä kansallislajimme parissa, nyt oli vierähtänyt monta vuotta, jolloin en ollut edes käynyt seuraamassa pesäpallo-otteluita paikan päällä. Laji on saanut viime vuosina uusia trendejä, joista ei ollut tietoakaan silloin, kun itse pelasin ja johdin peliä. Ulkopelin sumput, kakkospelinjohtajat ja jokerien käyttö sääntömuutoksineen on muokannut peliä toisenlaiseksi. Tätä nykyä peli on mennyt liian roolitetuksi, jossa pelaaja toteuttaa vain hänelle annettua roolia. Jos pelataan yhdellä kärjellä, lyöntivuoron loppupään pelaajat lyövät palloa kopiksi, jos ei väliin laiteta etenijäjokeria. Poissaolollaan loistavat tänä päivänä mieleistäni henkilökohtaisten taitojen väläyttely, pienet kikat ja huijaukset; pesäpallo on mennyt konemaiseksi suorittamiseksi. Joo, joukkuelajissa joukkueenahan pitää voittaa ja hävitä. Tämän päivän pelaajat ovat nopeampia, kovakätisempiä ja lyövät lujempaa kuin aiemmin. Silti kaipaan lajiin Kalevi Luoman kaltaisia mailavirtuooseja, joista ei koskaan tiennyt, millainen lyönti sieltä tulee. Pääsin kerran pelaamaan Luomaa vastaan alasarjoissa Keuruulla, ja kyllä mies vei meitä lyönneillään välillä kuin pässiä narussa. Nuoren Perttu Ruuskan lyönnit olivat Itä-Länsi -pelissä kohdallaan. Miehen saldo, kaksi kunnaria, kahdeksan tavallista lyötyä juoksua sekä kolme tuotua juoksua, kestää vertailun pesäpallon kulta-aikoihin. Ruuska tehtaili pisteet omassa roolissaan lyöjäjokerina, josta myös tämä palsta on saanut nimensä. Roolittaminen on tätä päivää ja minä pesismuistoissani elän mennyttä päivää. Suomen jääkiekkomaajoukkueen valinnatkin perustuvat rooleihin. Tietylle pelipaikalle ei haeta parasta kiekkoilijaa, vaan parhaiten hänelle suunnitellun roolin pelaajaa. Tehokasta, kuten toukokuussa MM-kiekossa saimme kokea, ei ehkä kauneinta. Mutta silloin kun pelataan mestaruuksista, jaossa on vain sarjapisteitä, ei tyylipisteitä. Jotain uutta ja jotain vanhaa sekaisin. Näistä aineksista saataisiin ihmiset palaamaan katsomoon seuraamaan lajia, eikä pelkästään voittoja. Toivottavasti eri lajien juniorivalmentajat antavat tilaa pelaajilleen, joilla on erikoistaitoja, väläytellä taitojaan ja kantaa siten vastuuta joukkueensa pelistä nyt ja tulevaisuudessa.