Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Opettajan opastuksella hirvieläinlajeja tunnistamaan

Haapamäen yhteiskoulun opettaja kertoo, mistä tunnistaa suomalaisen luonnon yleisimmät sorkkaeläimet. Suomen metsäluonnossa elää 6 hirvieläinlajia, hirvi, metsäpeura, poro, metsäkauris, valkohäntäkauris ja täpläkauris. Luonnontuntija ja luokanopettaja Esko Rotola-Pukkila Haapamäen yhteiskoulusta pitää lajien tunnistamista tärkeänä taitona. Suomalaisessa metsäluonnossa elää arviolta 80 nisäkäslajia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Sen sijaan, että sanoo ”näin eläimen”, yleissivistykseen kuuluu osata sanoa, mistä lajista oli kyse: ”Näin hirven.” Vielä parempi, jos osaa sanoa ikäluokan, että se oli joko vasa tai täysikasvuinen. Keuruulla ja sen lähiseuduilla voi Rotola-Pukkilan mukaan kohdata todennäköisimmin hirven ja valkohäntäkauriin ja metsäkauriin. Hirvieläimet ovat kasvissyöjiä. Laajin elinalue on hirvellä ( Alces alces ), joka on levittäytynyt koko maahan. Hirveä pidetään Suomen kookkaimpana eläimenä, ja uroksen korkeus saattaa olla jopa yli 2 metriä ja paino lähes 800 kiloa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Aikuisen hirven sorkalla on pituutta 12–16 senttiä, ja etujalkojen sorkat ovat isommat kuin takajalkojen. Kulkutapana hirvellä on käynti, ja sen askelpituudella on mittaa parisen metriä. Hirven sorkista jää niin iso jälki, että lajin yleensä tunnistaa helposti, kertoo Rotola-Pukkila. Hirvieläinten tunnistamisesta on hyötyä sekä lajien parissa harrastamisessa että arjen asiointitilanteissa. Esimerkiksi liikenneonnettomuustilanteessa osalliseksi joutunut eläinyksilö on hyvä pystyä tunnistamaan lajinsa mukaisesti. Metsäpeura ( Rangifer tarandus fennicus ) kuuluu paluumuuttajiin, sillä se on kerran jo hävinnyt Suomesta. Metrin korkuista ja poroa muistuttavaa lajia tavataan Kainuussa, Suomenselällä ja Ähtärissä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Metsäpeuroja vaelsi Suomen metsissä 1600-luvulla tuhatpäisinä laumoina, mutta ne metsästettiin sukupuuttoon 1910-luvun loppuun mennessä. Uutta kantaa saatiin 1950-luvulla itärajan ylittäneistä yksilöistä, jotka jäivät Kainuuseen. Salamajärven kansallispuiston alueelle Perhoon peuroja siirtoistutettiin 1980-luvulla niin hyvällä menestyksellä, että kanta Suomenselällä on tällä hetkellä noin 1 500 yksilöä, Rotola-Pukkila kertoo lajin historiasta. – Nyt äitienpäivän tienoilla Seitsemisen kansallispuistossa syntyi 2017 rakennetusta totutustarhasta vapautetulle vaatimelle villi metsäpeuranvasa. Poro ( Rangifer tarandus tarandus ) mielletään Lapin asukiksi, mutta Keski-Suomessa sitä saattaa tavata tarhattuna. Keuruulla poroja voi nähdä ainakin Manniskylällä, Rotola-Pukkila tietää. – Nykyään poro voidaan lukea kesytetyksi lajiksi. Sen kantamuoto on alkujaan ollut tunturipeura. Sekä uroksilla että naarailla on kaarevat sarvet, ja porot syövät tavallisesti jäkälää, kasveja ja sieniä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Suomen pienin hirvieläin on metsäkauris ( Capreolus capreolus ). Vahvin kanta on Etelä- ja Länsi-Suomessa, mutta myös Keuruulla metsäkauriita voi nähdä melko usein. Metsäkauris on ainoa hirvieläin, joka puolustaa reviiriään. – Metsäkauris kasvaa 60–80 sentin korkuiseksi, ja sen sarvissa on enintään 6 piikkiä. Aikuinen metsäkauris voi painaa 20–30 kiloa. Elinympäristönään metsäkauris suosii viljelysalueita, jotka rajautuvat metsään. Metsäkauriille maistuvat kesällä maitohorsmat, mesiangervot, niittyleinikit, rentukat ja sienet ja talvella mustikan- ja puolukanvarvut, kanervat, jäkälät ja naavat, Rotola-Pukkila luettelee. Joskus 2000-luvun alkupuolella lajiasiantuntijat halusivat yhtenäistää lajinimityksiä, ja niin valkohäntäpeurasta tuli valkohäntäkauris ( Odocoileus virginianus ). Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Laji on tuotu Suomeen Pohjois-Amerikasta vuonna 1934 Laukon kartanon maille Vesilahdelle. Siksi lajia on kutsuttu myös laukonpeuraksi. Nykyinen vahva kanta, mikä on levinnyt koko eteläiseen Suomeen Keurusseutu mukaan lukien, muodostuu siis muutaman Amerikasta tuodun yksilön jälkeläisistä, Rotola-Pukkila kertoo. Valkohäntäkaurisuros voi painaa noin 150 kiloa, naaras tavallisesti alle 100 kiloa. Kesällä valkohäntäkauris on punaruskea ja talvella ruskeanharmaa. Hännän reunakarvat muodostavat takapäähän vaalean ja kookkaan kuvion, mistä laji erityisesti tunnetaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Täpläkauris ( Dama dama ), entiseltä nimeltään kuusipeura, on alun perin lähtöisin Aasiasta. Laji on herkkä pohjoisen kylmälle ilmastolle, eivätkä yksilöt elä talven yli ilman ihmisen tarjoamaa ravintoa. – Täpläkaurista tavataan suppealla alueella Hyvinkään ja Inkoon seudulla. Sen punaruskeassa, harmaassa tai mustassa turkissa näkyy vaaleita täpliä. Uroksella on leveät sarvet. Lähteitä: Luomus.fi, Riista.fi, Riistakolmiot.fi.