Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kantelumuseo, surunko soitto?

Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu, sanottiin Kantelettaressa. Mutta tulivatpa kiukun tunteet murheen tilalle, kun luin Keskisuomalaisesta joulukuun alussa, että vuonna 2009 avattu Suomen kantelemuseo Jyväskylän Palokan pelimannitalolla mahdollisesti lakkautetaan, ellei rahoitusta löydy. Lyhyesti sanoen Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys ry ei pysty maksamaan velkaansa ja vuokraansa – yhteensä noin 20 000 euroa – Pelimannitalolle, ellei rahoitusta löydy. Yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Hiekkavirta , mestaripelimanni itsekin, toteaa, että kaikki kivet on yritetty kääntää. Tilojen vuokraaminen ulkopuolisille olisi pelastus, mutta silloin yläkerrassa sijaitseva, tuottamaton museo tulisi lakkauttaa. Museota on kehitetty Museoviraston ja Keski-Suomen museon kanssa. Soittimet tietoineen on luetteloitu digitaaliseen muotoon. ”Tilojen vuokraaminen ulkopuolisille olisi pelastus.” Kantelemuseo on suurimmilta osin tutkija Kari Dahlblomin (1955–2017) elämäntyön merkittävä osa. Dahlblom tunsi kanteleen koko pitkän perinteen ja tapasi lukemattomia sen rakentajia ja osaajia. Hän opetti, kirjoitti ja luennoi, eikä koskaan säästänyt vaivojaan ja omia varojaan. Käsi sydämelle: kuka meistä on valmis luopumaan Suomen ja maailmanlaajuisesti ainoasta kantelemuseosta? Siellä on 230 soitinta, joukossa Keski-Suomen maakuntakanteleita, harvinaisuuksia ja uniikkikanteleita Vienan Karjalaa ja Baltian maita myöten, mukana muun muassa Keurusseudulta Multian kantelemestarin Tapio Piilon kannel. Keuruun museon ja Keuruun kotiseutumuseon kohtalo on jatkuvasti ollut puheissa. Niiden arvo ymmärretään, mutta rahoitus on ongelma. Mikä meille ihmisille on tärkeää? Sekö, että rahaa löytyy esimerkiksi huimaan joulun ajan kulutukseen ja tavaroihin, joita emme tarvitse? Kun Tapio Piilon sukulaisia tuli hänelle omistettuun, Einari Vuorelan seuran ja Multian Kesän järjestämän näyttelyn avajaisiin kesällä 2019, kertoi yksi sisarusten lapsista koskettavasti, mitä tämän musikaalisen soitinrakentajasuvun jälkeläisen mielestä musiikki voi merkitä. Pienen maatalon suurperheen äiti oli joskus niin uupunut, ettei jaksanut hoivata suurta lapsilaumaansa navettatöiden jälkeen. Hän kokosi lapset ympärilleen lattialle ja alkoi soittaa veljensä tekemää kanteletta. Lapset lauloivat hänen kanssaan ja puoliunessa äiti sai tarvitsemansa lepohetken. Kirjoittaja on keuruulainen kirjallisuuden tutkija.