Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Runopalkinto: Koko meren laajuus syleilee rakastavaisia

Einari Vuorela -runopalkinnosta päättävä palkintolautakunta julkisti Tuusulan Halosenniemessä 8. kesäkuuta viisi teosta, jotka tavoittelevat 6. syyskuuta jaettavaa 8 500 euroa. Palkinto vaalii keuruulaisen lyyrikon Einari Vuorelan henkistä perintöä, ja se jaetaan 8. kerran. Tuusulan Jokelasta syntyisin olevan ja Helsingissä asuvan Kaija Rantakarin toinen runokokoelma Koko meren laajuus (Poesia 2018) ei nimestään huolimatta ole vesistöaiheinen luontokuvaus. – Teokseni on viisiosainen runoelma merestä, hengityksestä ja kahden ihmisen intiimistä kohtaamisesta. Säkeet puhuvat siitä, miten törmäämme toisiimme aaltojen lailla. Itse en runoilijana tietoisesti piilota teksteihini mitään syvempiä merkityksiä, jotka lukijan pitäisi runon symboleja pyöritellen purkaa esiin. Kirjoitan, mistä kirjoitan, jätän tilaa ajatuksille ja kokemuksille, ja toivon samalla avaavani lukijan omia mietteitä, Rantakari kertoo kirjoittamisestaan. Teos alkaa aaltoilevan meren kuvauksella. Suuren veden vellonta on yhtä päättymätöntä kuin teoksen rakastavaisten kohtaamiset. Kertojaminä uppoaa tunteineen meren syliin, kun hän tuntee rakastettunsa kosketuksen. kaikki elävä kaipaa enemmän, / kaikuluotaa omaa asentoa tauotta / ei aivan odottamatta, / otat kasvoni käsiisi/ ilme täynnä välimerkkejä / näytät minulle kaiken / hyvin läheltä Kirjoittaessaan veden muodosta Rantakari purkaa samalla lyriikan konventioita ja valuttaa tuokiokuvansa rakastavaisten öisistä hetkistä teoksen sivuille kuin meren aallot, jotka yhä uudestaan hyväilevät rantahiekkaa. Tämän lähemmäksi liikkuvaa kuvaa kirjoitettu teksti tuskin voi tulla. – Tarkkailen ihmisiä ja ympäristöä ja teen runomuistiinpanoja tilanteessa kuin tilanteessa, Rantakari sanoo. Runoelmissa liikutaan lähellä ja etäällä. Paikoin Rantakarin kuvauksessa voi nähdä häivähdyksen kuningas Salomon Laulujen laulun morsiamesta, joka etsii rakastettuaan. Hetkellinen erossa olo sytyttää kaipauksen, jonka polte ei laannu ennen kuin rakastavaiset jälleen kohtaavat. päivät liikkuvat nopeammin kuin pilvet / päivät liikkuvat pilviä nopeammin / myös epäsäännöllisyydet yhdistävät kaikkia / näkymä muistuttaa, / muodostuu epäselvä kuva / hopeanhohtoinen, hauras / etäisyydet toimivat omien lakiensa mukaan, / mutta sinä olet luonani aina kun ja joka päivä kun Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Minulla ei ole ehkä koskaan ollut varsinaisia kirjallisia esikuvia, enkä osaa laittaa lukuisia itselleni merkityksellisiä kirjailijoita minkäänlaiseen arvojärjestykseen. Pienistä piireistä ja sosiaalisesta ilakoinnista johtuen huomattavan suuri osa tämänhetkisestä tuttavapiiristäni on kirjailijoita. Mahdollisuus vastavuoroiseen tukeen työ- ja vapaa-ajalla tuntuu tärkeältä, Rantakari pohtii. Teoksen viimeinen runoelma vaikuttaisi olevan täynnä ristiriitoja. Silta on rakennettu rakastavaisten välille, ja yhteys on ehkä jälleen syntynyt, mutta toimiiko se? haavat heräävät tai puhkeavat kukkaan sormissani / veri on niin lähellä ihon toisella puolella, että suutelen / suun täydeltä raudan makua / taivas on täynnä mustelmanvärisiä pilviä / muotokuvia / joita ei ole lupa siirtää – Rantakari kirjoittaa ja tavoittaa runoissaan täyttymättömän kaipauksen ja sanattomien viestien kerroksia. Hiljaisuus puhuu yhtä paljon kuin sanat. Suu koskettaa toista, yhteinen hengitys on elinehto. Runojen rytmi piirtää kuin rantaviivaa kartalle, joka on kahden ihmisen välinen, katkeileva raja, palkintolautakunnan jäsen Teppo Kulmala kuvailee. Koko meren laajuus ei ole vain lukukokemus vaan tarjoaa elämyksen. Sen aaltomainen keinunta pakottaa lukemaan tekstin loppuun ilman taukoa. Rantakari kertoo, miten kaunokirjallisuus on ollut läsnä hänen elämässään aina. – Väsymättä lapsilleen ääneen lukenut äitini on vaikuttanut ainakin epäsuorasti uravalintaani. Olen kirjoittanut runoja esiteinistä asti, ja se on aina tuntunut kirjallisuuden lajeista omimmalta. Runoudessa on mahdollista jättää suurempia aukkoja lukijan kokemuksen täydennettäväksi kuin proosassa. Pidän siitä, että sama teksti voi puhutella eri lukijoita hyvin eri tavoilla, Rantakari kertoo. Rantakarin suhde lyriikkaan on käytännöllinen. Runoilija tiedostaa runouden aseman suomalaisessa kirjallisuudessa. – Elämää mullistavan bestsellerin riskiä ei ole, tai ainakin nämä hyvin myyvän kirjan aiheuttamat mullistukset ovat runoilijan elämässä varsin pieniä. Saan siis kirjoittaa miettimättä, mikä on trendikästä tai mitä joku suurten massojen edustaja tahtoisi lukea. Onneksi. Ehkä alkaisi ujostuttaa, jos liikaa miettisin lukijaa siinä vaiheessa, kun kirjoitan eroottista rakkausrunoa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Einari Vuorela -runopalkinnon finalistipaikkaa Rantakari pitää uskomattoman hienona. – Ehdolle palkinnon saajaksi tuli 90 viimeisten 3 vuoden aikana julkaistua runoteosta, joten paikka viiden parhaan joukossa tuntuu häkellyttävältä. Koko meren laajuus sai julkaisuvuonnaan 2018 sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Toisinkoinen -palkinnon. En olisi osannut odottaa, että tuollaisen ihanuusvyöryn jälkeen voi vielä pari vuotta myöhemmin tulla tällainen upea ehdokkuus kirsikaksi kakun päälle. Tuntuu erittäin hyvältä että teos, jonka kirjoittaminen oli itselle kovin tärkeää, on saanut tällaisen vastaanoton runopalkintoraadin käsittelyssä. Viime vuosina Rantakari on keskittynyt lähinnä kirjoittamiseen. Koulutukseltaan hän on kirjansitojamestari. – Osaan tehdä monenlaisia kirjoja taidekäsityönä alusta loppuun. En kuitenkaan haaveile oman runokirjan julkaisusta hienona käsin sidottuna kokonaisuutena. Runoilijana haluan vaikuttaa nimenomaan sanoillani. Käsityöläisyytensä Rantakari kokee näkyvän tavassaan kirjoittaa. Tekstin leikkaaminen ja liimaaminen ovat hänelle luontainen tapa hahmottaa kokonaisuutta. – Minun täytyy saada siirrellä kapeiksi suikaleiksi leikattuja säkeitä hahmottaakseni suuremman kokonaisuuden. On tärkeämpää kirjoittaa hyvä kirja kuin hyvä runo. En voi kirjaa tehdessäni laskeskella, että 30 valmiin runon jälkeen tarvitsen enää 20 lisää, vaan jokainen sivu on kesken, kunnes koko kirja on valmis. Lue lisää Einari Vuorela -runopalkinnosta: