Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kalettoman konepäivä sai raavaan miehen herkistelemään

Keuruulaisen Jouko Muhosen j a hänen talkooväkensä järjestämien viidensien Kalettoman konepäivien tunnelma oli huipussaan lauantaina 21. syyskuuta. Vanhan rautatieaseman pihapiiri täyttyi konevanhuksista, joita on entrattu raavaan miehen rakkaudella. Ilma oli sinisenään pakokaasuja, ja säksätystä kuului joka kolkasta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Tämän tapahtuman teemaksi valittiin Pellosta pöytään. Lapsuuden kotitilalla ei juuri koneita ollut, vaan työt tehtiin pitkälti käsin. Tapahtumalla haluamme nostaa esiin, miten elanto on ollut lujan takana, Muhonen sanoo. Osallistujien määrän Muhonen arvio pariksi sadaksi, mahdollisesti enemmäksi. – Vaikea sanoa määrää tarkasti. Mutta se on varmaa, että jatkoa tulee. Päivän aikana kävijät saivat tutustua sekä peltotöihin että viljan jalostamiseen. Peltoa käytiin karhimassa traktoreilla, minkä jälkeen viljaa puitiin puimureilla. Jämsänkoskelainen Reijo Väisänen ja Alavudelta saapunut Hannu Kattelus esittelivät, miten varstoilla lyödään rukiinjyviä irti tähkistä. – Varstapuinti se vasta rankkaa on. Ja kun jyvät on saatu irtoamaan, ne jauhetaan käsin kivimyllyssä. Kyllä niin on pitänyt paikkansa, että otsa hiessä se leipä on syöty. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ilmajokiset isä ja poika Mikko Mäki ja Kari Mäki ovat hurahtaneet maamoottoreihin. Tikkakosken konepajan valmistama yksilö vuodelta 1922 käy täyttä häkää. – Tikkakosken konepajan tuotteet ovat jo keräilyharvinaisuuksia. Tämä vempain on lojunut metsässä ainakin puoli vuosisataa. Kun sähkö yleistyi, maamoottoria ei enää tarvittu, ja niin niitä hylättiin maatiloilla. Tuossa on vauhtipyörä ja sitten tuolla taempana on siimapyörä, johon remmi kiinnitetään, Mikko Mäki kertoo. Parasta antia konepäivässä taisi olla se, että siellä saatiin kokea koneiden voiman hurmaa useassa sukupolvessa. Tapahtuma keräsi isiä, poikia ja isoisiä yhteen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Me tultiin viisivuotiaan Juhon kanssa Petäjävedeltä. Naisväki jatkoi Keuruulle, ja me jäätiin tänne. Monena vuotena on ollut tarkoitus tulla, mutta nyt päästiin ensimmäistä kertaa, Sami Hietala kertoo. Markku , Harri ja kolmivuotias Kasper Kivimäki eivät tulleet mitenkään vieraaseen maailmaan. – Koneita on meilläkin, ja Kasper on sellainen konemies, että se haluaa aina mummin ja vaarin luo, suvun vanhin, Markku Kivimäki Pohjoislahden Mäkikylästä sanoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Vanhat koneet tarjoavat loputtomasti näpräämistä omistajalleen. Keuruulainen Pekka Kajosmäki tietää, mistä puhuu, sillä hän on viettänyt koneiden parissa jo 60 vuotta. – Tässä on vuodelta 1965 vihreä Deutz, jonka olen rakentanut. Ostin sen raatona ja rakentelin menemään. Sittemmin myin sen Muhosen Hannulle, ja täällä se nyt hyrrää. Se on rakkaus koneisiin, mikä vetää. Sitä kokee mielihyvää näiden laitteiden parissa ja tuntee uteliaisuutta, miten kaikki toimii. Katso lisää kuvia tästä: