Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolme esimerkkiä siitä, kuinka suomalainen kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin henkilövaaka

Olipas mukava, että sain tulostettua viimeiset pöytäkirjat valmiiksi. Ei tarvitse heti aamulla ensimmäisenä alkaa kopiointihommiin. Nyt saa rauhassa ajella kotiapäin...pitäisiköhän käskeä vaimon laittaa saunan päälle? Kukas hemmetti tuo on? Mihinkä sillä tuommoinen kiire on? Vilkku poika päälle, jos aiot ohi. Mikä sitä vaivaa? Aivan takapuskurissa kiinni. Ja et muuten mene ohi ainakaan tällä suoralla. Nyt katsotaan, kuinka lujaa tuollaisella rämällä pääsee. Kiihdytän vähän, kun tuolta tulee vastaan pakettiauto. Eipähän pääse ohi ja mene tuohon väliin. Aivan edesvastuutonta tuollainen kaahailu ja perässä roikkuminen. No niin, anna mennä nyt. Älä jää siihen eteen tupeksimaan. Paina kaasua kaveri, paina paina...ja sitten yhtä soittoa horisonttiin. Kyllä sitä nyt leuhkitaan isin autolla. Taitaa olla vielä rahoitusyhtiön omaisuutta. Onneksi meni menojaan. Kuinkahan olisi käynyt, jos en olisi itse pysynyt tilanteessa rauhallisena? *** – Taivaallisen hieno päivä. Nyt voisi kiertää vaikka pidemmänkin lenkin. Voi sanoa, että nyt on kesän tuoksua ilma täynnä – Kyllä, eilen lupasivat vielä sateista keliä, mutta aamusta näki, että hellepäivähän tästä on tulossa. Ring ring – Mitä se tuota kelloa soitti? Kyllähän tuosta olisi pyörällä mahtunut. Olikohan taas hermot vähän kireällä? – Älä muuta sano. Ollaan kuin omistettaisiin koko jalkakäytävä. Se asuu tuossa tien alkupäässä. Vähän outo tapaus muutenkin. Sälekaihtimet kiinni keskellä päivää. – Joo, ei kuulema käy ruokatunnillakaan syömässä. Niin on nuuka, että tuo omat eväät kotoaan. Tuolla samalla pyörälläkin se on ajanut kymmenen vuotta. – Varmaan taas päissään, kun ei ole autolla liikenteessä. Kyllä jalkakäytävällä pituutta piisaa, mutta leveyden kanssa on siinä ja siinä. Niin, mihinkäs me jäätiinkään... *** Kuinkahan kauan tässä vielä menee? Tämä jono ei ole liikkunut puoleen tuntiin mihinkään. Alkais kohta olemaan kiire. Saisivat kyllä hankkia lisää henkilökuntaa. – Hei, mikäs äijä siinä? Menehän jonon päähän! – Milläs oikeudella sää siihen tuut? Jaa, omistajiahan me ollaan kaikki. Se on nyt vaan sellainen homma, että jonon sivusta ei tulla etuilemaan. – No kiirehän meillä on kaikilla, mutta ei se anna oikeutta kävellä ohi. Menköön nyt sitten. Kassakin vaan hymyilee, luulis senkin puuttuvat tuollaiseen käytökseen. Maksa nyt sitten sämpyläs oikein hyvällä omatunnolla. Minun verorahoilla se sinunkin tienestit maksetaan.