Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Leena Laitinen 60 vuotta: Ei tullut iskelmälaulajaa vaan hammaslääkäri

Hammaslääkäri Leena Laitinen muutti Keuruulle marraskuussa 1985 eikä vielä siinä vaiheessa arvannut, kuinka värikkääksi elämä muuttuisi. Kohti hammaslääketieteellistä Jyväskyläläinen ylioppilas tiesi jo lapsuudessaan, että haluaa joko iskelmälaulajaksi tai hammaslääkäriksi. – Kirjoitusten jälkeen vuonna 1979 asia ratkesi Kuopion hammaslääketieteellisen hyväksi, mutta nuo kaksi ammattihaavetta löytyvät kirjasta, johon aikoinaan kerättiin minusta lapsuusmuistoja, Laitinen hymyilee. Lääkärin ammattiin liittyvät asiat kiinnostivat Laitista kovasti. – Lapsena pelkäsin hammaslääkärissä käyntiä, ja ehkä ammatti siksi myös kiehtoi. Siihen varmaan liittyi jonkinlaista pelonsekaista kunnioitusta. Kuopiosta valmistuttuaan Laitinen työskenteli aluksi lyhyitä aikoja Mikkelissä, Valkeakoskella ja Jämsänkoskella. Opiskeluajan harjoittelunsa hän suoritti Ylivieskassa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Keuruun terveyskeskuksessa oli virka auki 1980-luvun puolivälissä, ja siihen valittiin Laitinen. Uusi hammaslääkäri tutustui nopeasti paikkakuntalaisiin ja sai hyvät ystävät Kati ja Maarit Laitisesta . – Heillä oli velipoika Juha , ja porukassa kuljettiin helluntaiseurakunnan riennoissa. Siinä sitä sitten tehtiin tuttavuutta aika monta vuotta, mutta naimisiinhan me Juhan kanssa lopulta menimme. Meidät vihittiin vuonna 1993. Perhe kasvaa Vuoden kuluttua Laitisille syntyi esikoinen, Minni , ja nuori perhe muutti 3 vuodeksi Helsinkiin, jossa syntyi Mikko -poika. Työkuvioiden takia Laitiset palasivat Keuruulle 1997 – Sen verran meille kuitenkin jäi Etelä-Suomea sydämeen, että Laajasalossa asuessamme hankimme kesäpaikan Kymenlaaksosta Iitistä sisareni perheen kanssa. Sinne on mukava mennä lepäämään luonnonrauhan keskelle. Laitisella rytmit ovat veressä. Musiikki on lapsuudenkodin perintöä, sillä Laitisen molemmat vanhemmat olivat musikaalisia. – Äiti se minua laulatti, ja soittimia opin soittamaan kokeilemalla. Olin 5–6-vuotias, kun soitin harmonia kahdella etusormella. Kun olin 12, äiti peri mustan Hellas-pianon, ja olin aivan haltioissani. Koskaan en ole soittotunneilla käynyt, mutta into oppia on minulla on ollut aina. Nyt tuo perintöpiano on meillä, kun äiti nukkui pois. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Opiskeluaikana ostin Yamaha-kitaran. Lauloin opiskelijakämpässäni niin, että rappu raikui. Aiemmin olin ollut kova bilettämään, mutta opiskelun loppuvaiheessa minulle tuli hengellisen heräämisen aika. Kun kohtasin Jeesuksen, uusi lehti kääntyi elämässäni. Sain suuren ilon, ja laulunaiheeni vaihtuivat, Laitinen kertoo. Praisement syntyy Keuruulla ja eri puolilla Suomea konsertoiva Praisement sai alkunsa vuonna 2009, kun joukko musiikista innostuneita, jo aikuistuneita seurakuntanuoria keksi, että olisi kiva soitella yhdessä. – Meitä muodostui sellainen 10 hengen ydinporukka, ja laitoimme sanan kiertämään, että kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Aloimme laulaa, ja meille on muodostunut hyvä yhteys. Vuodet ovat olleet antoisia. – Joskus ajattelin, että en ikinä kehtaisi soittaa julkisesti, mutta niin vain minut istutettiin pianon ääreen. Meillä on ollut yli 170 keikkaa, ja alkuvuodesta saimme kutsun jopa Australiaan, mutta eihän sinne nyt ole voinut lähteä. Kuorotoiminta työllistää Laitisia myös harjoitusten ulkopuolella. Laulujen sanat ja sovitukset on kirjoitettava joka treeniin, ja harjoitukset on valmisteltava huolella. Laitinen on myös itse tehnyt lauluja. – Välillä esiintymiset jännittävät, sillä en ole opiskellut musiikkia enkä sen teoriaa. Minulla on tällainen innostuksen armolahja, että koen vahvasti, ja koko olemus lähtee siihen mukaan. Musiikki on valtava asia, se välittää ihmiselle niin paljon ja vie sanoman syvälle sisimpään. – En kauheasti ajattele, että esityksen pitää olla tiptop, vaan pikemminkin sitä, miten laulu voisi elää laulaessamme. Vierastan turhaa oikeaoppisuutta ja jäykistelyä. Laulamisen täytyy olla kokemuksellisuutta, ei virheiden pelkäämistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Laitinen ei lähde erittelemään musiikkityylejä, joista pitää, sillä niitä on monia. Tämän ajan kotimaisista muusikoista hän arvostaa Lasse Heikkilää ja Pekka Simojokea , jotka lienevät eniten muokanneet suomalaista gospelmusiikkia. Nuoruudessaan, 10–17-vuotiaana Laitinen on urheillut kilpaa. Hänelle on siitä ajasta jäänyt muistoksi Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia. – Harrastin uimahyppyjä, ja osallistuin jopa MM-kilpailuihin, joissa sijoituin neljänneksi. Hyppely on mukavaa, ja usein pompin pihallemme pystytetyssä trampoliinissa. Uimistakin meidän perheessämme harrastetaan, samoin kävelyä ja kaikenlaista pienimuotoista liikuntaa. Kohtalokas hyppy Vuoden 2019 syyskuussa Laitinen teki kohtalokkaan hypyn trampoliinilla, ja hänen käsivartensa murtui. Leikkauksen jälkeen se ei enää ole palautunut täysin ennalleen. – Työn raskauden ja osittain käsivamman takia aloitan laskeutumisen kohti eläkettä. Syksyllä ryhdyn tekemään lyhennettyä työaikaa. Odotan aikaa, jolloin voi olla vapaa aikataulutetusta elämästä. – Haluan lukea, musisoida, ulkoilla ja kutsua ystäviä kylään. Tykkään myös leipoa, tehdä ruokaa, lukea, mökkeillä, marjastaa ja sienestää. Puutarhanhoitoakin voisin opetella, sillä olen siinä surkea, vaikka haluaisin, että olisi kaunis piha. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Laitinen suhtautuu valoisin mielin tulevaisuuteen. Terveydestä huolehtiminen on hänelle tärkeää oman itsensä vuoksi mutta myös ammatillisesti. – Vaikka korona väijyy maailmalla peikkona, kaikesta huolimatta mielessäni on vanha virsi: Kun on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla . Se on tärkeintä elämässäni, ja siinä olen kokenut Jumalan johdatusta. Laitinen täyttää 60 vuotta 1. elokuuta. Koronatilanteen vuoksi hän ei pidä kutsuvierasjuhlia vaan viettää syntymäpäiväänsä perhepiirissä.