Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Toimitus on lukenut: Finnskogen kertoo metsäsuomalaisista

Britt Karin Larsen Finnskogen elämän kehto (Minerva 2018). Sidottu 236 sivua. Suomentanut Jänis Louhivuori. Norjankielinen alkuteos Det vokser et tre i Mostamägg (Cappelen Damm forlag 2009). Luin hiljattain norjalaisen, monilla palkinnoilla palkitun menestyskirjailijan Britt Karin Larsenin teoksen Finnskogen elämän kehto (Minerva 2018), joka on ensimmäinen osa metsäsuomalaisista kertovasta sarjasta. Norjaksi Larsenin suomalaisten asuttamista metsistä kertovia teoksia on ilmestynyt 7. Suomeksi osia on julkaistu 3. Historiantutkimus ei ole pystynyt löytämään tarkkaa syytä suomalaisten muutosta Keski-Ruotsin ja Norjan rajaseuduille, mutta tiedetään, että savolaisten muuttoliike 1500-luvun loppupuolella on saattanut liittyä sotiin, hallinnon vaatimuksiin ja elannon etsimiseen. Suomalaisasutus levisi arviolta 150 pitäjään Värmlannissa, Taalainmaalla, Hälsinglandissa, Södermanlandissa aina Oslon itäpuolelle rajaa pitkin pohjoiseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Larsen kertoo metsäsuomalaisten elämästä suomalaismetsissä 1800-luvun puolivälissä. Suomalaiset koettavat elää erossa valtaapitävistä ruotsalaisista voimatta kuitenkaan täysin heitä välttää. Vaikka kirjailija on luonut teokseen kiinteitä asumuksia, moni henkilöhahmo tuntuu vaeltavan uskaltamatta asettua pysyvästi mihinkään. Finnskogen on tarina muutamasta itsenäisestä oman tiensä kulkijasta. Lina koettaa varjella vasta syntynyttä tytärtään maakuopassa keskellä talvea. Hän haluaa Norjaan mutta voimien vähetessä hän päätyy Mustamäen Tanelin tuvalle. Tanelista kuuluu hurjia juttuja, mutta kahden toisilleen tuntemattoman välille syntyy yhteisymmärrys. Niin Lina asettuu taloksi, ei niinkään rakkaudesta kuin olosuhteiden pakosta. Suomäen isäntä Heikki käyttää palveluksessaan olevia naisia ja tyttöjä hyväkseen. Kerronnasta syntyy vaikutelma, että isännän kosketus tuo monelle toivottua lämpöä muutoin niin karuun elämään, mutta se ei liene koko totuus. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hyväksikäytön teema kulkee teoksessa ohuena nauhana ja satunnaisina viittauksina. Tehtyjä ei saa tekemättömiksi, ja monen naisen mielessä nousee hyökyaalto, joka lähes hukuttaa. Kun vellovat tunteet saavuttavat huippunsa, elämän rujous raatelee sielua, ja tulevaisuutta on koetettava rakentaa uudelleen. Huutolaislapsi Hilda tuntee juurettomuutta joutuessaan perheestä toiseen. Kasvatusäiti Kerstin haaveilee lähdöstä Amerikkaan kumppaninsa Olufin kanssa. Valkola-Kaisan valvovan silmän alla Hildasta koetetaan tehdä kristittyä, mutta lapsen mielessä arki ja pyhä menevät usein ristiin. Ruotsin kirkko on huolestunut metsissä asuvien suomalaisirtolaisten uskomuksista ja lähettää metsäseudulle papin. Vastakkainasettelu on valmis, ja avarakatseisuudestaan huolimatta kirkonmiehen hyviin aikeisiin ei uskota. Kievarin tytär Lisa rakastuu pappiin yksipuolisesti, eikä häntä estä edes tieto tämän avioliitosta. Lisan mielestä vaimo, joka ei seuraa miestään tämän kutsumuksessa, ei ole kummoinen vaimo, eikä luonnonvoimille pappikaan mahda mitään. Larsenin kerronta on tapahtumien ja henkilöhahmojen ketjuttamista tajunnanvirran lailla. Aina lukija ei pysty erottamaan, kenen näkökulmasta tarina etenee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Teos on luettavissa yhdeltä istumalta varhaisen herätyksen ja aamukahvin valmistumisen välillä. Kirjailija ansaitsee kiitokset, että on tarttunut harvoin esillä olevaan aiheeseen, ja faktat metsäsuomalaisten kulttuurista tuntuvat noudattavan historiatietoa. Juonen itsessään voisi hyvin sijoittaa nykyaikaan, ja tarinan henkilöt voisivat olla mistä tahansa yhteisöstä. Ehkä he ovatkin. Tarvittiin vain riittävän kaukainen asetelma, jotta henkilöiden kokemukset voitiin kertoa. Teoksen on suomentanut Jänis Louhivuori , joka on kääntänyt kirjallisuutta myös nimellä Hannele Louhivuori . Larsen on julkaissut lyriikkaa ja proosaa. Hänen kirjailijanuransa alkoi vuonna 1978. Larsenia pidetään yhteiskuntakriittisenä. Aiheita hän ammentaa usein naisten arjesta. Finnskogen-sarjasta on julkaistu suomeksi myös Finnskogen Taivaankarhun metsä (Minerva 2010) ja Finnskogen Kiven kiilto (Minerva 2020).