Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Toimitus on lukenut: Wittgensteinille ajatukset olivat aarteita

Huhtikuun lopussa tulee kuluneeksi 131 vuotta Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) syntymästä ja vuoden kuluttua 70 vuotta hänen kuolemastaan. Itävaltalaissyntyisellä mutta Englannin kansalaisuuden valinneella filosofilla on ollut Suomessa erityinen asema, sillä Helsingin yliopiston professori Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli hänen läheinen työtoverinsa ja ystävänsä. – Ei kukaan hänen kanssaan kosketuksiin joutunut voinut välttyä saamasta vaikutteita. Ystävänä hän oli verraton mutta vaativa. Luulen, että useimmat niistä, jotka rakastivat häntä ja saivat hänestä ystävän, myös pelkäsivät häntä, von Wrigh kirjoittaa Norman Malcolmin Wittgensteinista laatimassa muistelmateoksessa. Nuorella miehellä syviä ajatuksia Wittgenstein kirjoitti 1. maailmansodan aikana varhaista filosofista kauttaan muovanneen teoksen Logisch-philosophische Abhadnlung. Loogis-filosofinen tutkielma julkaistiin vuonna 1921. Tutkielma ilmestyi englannin kielellä Tractatus logico-philosophicus -nimisenä vuonna 1922. Von Wright pitää Tractatusta yhtenä länsimaiseen filosofiaan eniten vaikuttaneista teoksista. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Suomennos julkaistiin vuonna 1970, ja suomentajana toimi Heikki Nyman , jonka huolellista käsialaa ovat muutkin Wittgensteinin suomennokset. Tractatuksesta on peräisin paljon siteerattu lause Kieleni rajat merkitsevät maailmani rajoja . Wittgenstein lähestyy kieltä ja inhimillistä ajattelua ankaran loogisesti. Hänen paikoin korkealentoista ajatteluaan on maallikon kuitenkin yllättävän helppo seurata, sillä ajatukset on niputettu ja numeroitu, ja ne ovat lukijalle tarjolla kuin suklaakonvehdit rasiassaan. Tractatus pistää lukijan mielen liikkeelle, ja tekijän aforismin omaiset kiteytyksen olemisen rajallisuudesta ja rajattomuudesta osuvat nasevasti tajuntaan. Välillä on pakko pysähtyä miettimään, mitä kirjoittaja sanoo, mutta toisaalta meidän tavallisten kuolevaisten ei tarvitse kurkottaa niin korkeisiin sfääreihin kuin ammattifilosofien. Sai vaikutteita kirjallisuudesta Vaikutteita ajatteluunsa Wittgenstein ammensi filosofian lisäksi kirjallisuudesta ja varhaisista klassikoista. Hän arvosti erityisesti Platonia ja Augustinusta ja luki Kierkegaardia , Dostojevskia ja Tolstoita . Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Monista viisaista päätelmistään huolimatta Wittgensteinilta lipsahtaa luonteensa heikkouksista kieliviä lausahduksia. Vai mitä on sanottava seuraavista ilmoituksista? Koska minulle on yhdentekevää, onko ajattelemaani ajatellut joku muu jo ennen minua, en myöskään ilmoita mitään lähteitä. Tässä ilmaistujen ajatusten totuus näyttää minusta kiistattomalta ja lopulliselta. Katson näin ollen ratkaisseeni ongelmat oleellisilta kohdiltaan lopullisesti. Tractatus päättyy kuolemattomaan ajatukseen Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava . Kenties siinä heijastuu Italiassa sotavankina vietetty jakso. Kenties hän aavisti, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, tai ehkä hän oli vain turhautunut lähimmäisiin, jotka eivät ymmärtäneet häntä. Uuden kauden alku Toimittuaan muutaman vuoden kiertävänä opettajana Itävallan maaseudulla Wittgenstein palasi jälleen filosofoimaan. Sysäyksen tähän antoi niin sanotun Wienin piirin filosofien keskuudessa syntynyt kiinnostus hänen ajatteluaan kohtaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Wittgenstein ryhtyi kokoamaan uusia mietteitä, joita julkaisi hajautetusti vuodesta 1945 lähtien. – Philosophische Untersuchungen on Wittgensteinin myöhäisen filosofian ehdoton pääteos. Tiedämme, että hän itse suunnitteli alusta pitäen sen julkaistavaksi. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut hänen elinaikanaan, vaan teos ilmestyi postuumisti vuonna 1953, von Wright kertoo. Suomeksi Filosofisia tutkimuksia ilmestyi 1981. Se on kuin kulkisi käsi kädessä filosofin kanssa ja saisi käytännön ohjeita ajattelemisen alkeisiin. Tyyli johtunee siitä, että Wittgenstein keskusteli jatkuvasti opiskelijoidensa kanssa. Wittgenstein pureutuu myöhäiskaudellaan Tractatusta perusteellisemmin kielen, ajattelun, merkitysten ja viittausten olemukseen. Se, mitä me muut pidämme itsestäänselvyytenä emmekä uhraa sille ajatuksiamme, on Wittgensteinille pohjaton aarreaitta, mistä hän ammentaa materiaalia tutkimukselleen. Filosofia pelkästään asettaa kaiken esiin, se ei selitä mitään eikä tee mitään johtopäätöksiä. Filosofin työ on muistutusten kokoamista määrätarkoitusta varten. Filosofi kuin omalaatuinen isoveli Wittgenstein suhtautuu asioihin vakavasti ja tosissaan. Silti häntä voi lukea myös hyväntahtoisesti hymyillen. Hän on kuin isoveli, jolle sallii pieniä oikkuja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Filosofisista tutkimuksista käy selväksi vähintäänkin se, että harva asia on sitä, miltä aluksi näyttää. Lukiessa voi myös miettiä, miten yksinkertaisen asian saa pohdiskelemalla muuttumaan uskomattoman monimutkaiseksi. Siinä taisi piillä Wittgensteinin elämäntuska. Me muut voimme olla huojentuneita, että maailma sittenkin on ihan vain tuiki tavallinen. Wittgenstein testamenttasi laajan kirjallisen jäämistönsä von Wrightille, Elizabeth Anscombelle ja Rush Rheesille . Hän toivoi, että he julkaisisivat hänen tuotantoaan hyväksi katsomallaan tavalla, ja sen he tekivät. Wittgensteinin jäämistön täydellistä jäljennöskokoelmaa säilytetään Helsingin yliopiston V on Wright – Wittgenstein -arkistossa, jossa se on tutkijoiden käytettävissä. Kansalliskirjastosta löytyy arkistoa täydentävä kokoelma, Bibliotheca Wrightiana .