Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Leijonaluolan ritari on poissa

Urkumusiikki taukosi Niilontiellä vähäksi aikaa, kun isä vietti viimeisen iltansa maan päällä 27.8.2020. Isä lähti matkaan tahtonsa mukaan ollen lähiomaisten kotihoidossa viimeiseen henkäykseen asti. Yön saapuessa sanoimme hyvät yöt äidin jäädessä vielä valvomaan isän vierelle. Puolenyön jälkeen isä kuoli rauhallisesti. Syöpätaistelu kesti lähes kuusi vuotta ja lopulta tauti voitti, vaikka isä taisteli vastaan viimeiseen asti. Isän positiivinen asenne säilyi tilanteissa, joissa heikompi mies olisi jo luovuttanut. Rohkeus, myötätunto, kiitollisuus ja tekemisen into valoi uskoa isän lähipiiriin ja moniin kanssakulkijoihin. Musiikki oli isälle aina tärkeää. Hän löysi musiikin avulla niin iloa kuin myös voimaa. Kun isä ei itse enää jaksanut laittaa musiikkia soimaan, minä laitoin. Nyt hetken hiljaisuuden jälkeen Niilontiellä soitetaan taas isän lempimusiikkia häntä kunnioittaen. Vanhemmat Unto ja Helga rakensivat Jylhänmäen tilaa Punkalaitumelle, kun isä syntyi ensimmäisenä kahdeksasta lapsesta. Isä oppi varhain maatalon työt, mutta veri veti nuorukaista kaupunkiin. Hän opiskeli Tampereella ammattikoulussa rakennuslinjalla ja teki alan töitä useita vuosia. Alkuaikoina isälle lyötiin piirustukset kouraan ja sanottiin, että pitäis tehdä kolmikerroksinen rakennus. Mestari mietti, että kun Unto niin hyvin tietää rakennusasiat, niin hänen poikansa ymmärtää ainakin, että piirustuksia ei saa repiä. Mestari oli oikeassa. Isällä oli nuoruudessa lyhyt liitto, mistä syntyi poika. Isä jatkoi eron jälkeen elämänkumppaninsa Iiriksen rinnalla ja otti Iiriksen pojan omaksi pojakseen. Heille syntyi myös tytär. Koitti uusi elämänvaihe kangaskauppiaana, ja muutto Keuruulle tapahtui 1980-luvun alkupuolella. Isän elämäntyönä olikin yrittäjyys ja Lions-toiminta, johon isä liittyi vuonna 1989. Isästä tuli nopeasti aktiivinen jäsen ja hän oli monessa määrätietoisesti mukana. Vietimme vuosien varrella monet illat ja viikonloput ylitöissä hoitaen klubin asioita. Isästä tulikin päätoiminen leijona 1995 ja hän jatkoi Lions-toiminnassa loppuun asti. Viimeisimmän Lions-kirjanpidon viimeistelimme vain viikkoja ennen hänen kuolemaansa. LC Keuruu ja Suomen Lions-liitto palkitsivat isää erilaisilla arvonimillä ja kunniamerkeillä, mutta isä oli kaikkein ylpein saadessaan kunnian olla Suomen 36. Lions Pro Ritari. Opin isältä, että mikään ei ole mahdotonta. Voit tehdä sen minkä päätät, kunhan kaikkesi annat. Isä hyväksyi kaikki sellaisina kuin he olivat, ei tuominnut ketään. Isälle pystyi kertomaan vaikeitakin asioita, hän osasi aidosti kuunnella ja olla läsnä. Isä joutui melkein pitämään puheen, kun järjestimme Lions Club Keuruun 55-vuotisjuhlan. Isä pääsi estradille ja sanoi, ettei ole ikinä pitänyt puhetta, enkä pidä nytkään. Antoi vuoron minulle. Yritän ottaa tuon kapulan vastaan nyt muutenkin elämässä ja jatkaa muun muassa Lions-toiminnan parissa. Hyvää matkaa isä sinne, minne sitten ikinä menetkään. Tyttäresi Sari Da Conceicao