Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Turvaton elämä

Kauhistunut, pelästynyt, hätääntynyt ovat tunteita, jotka kuvaavat nyt minun ja monen muun oloa. Valkamakodin erittäin huono tilanne: vanhuksista ei välitetä. Eikä lopen uupuneista työntekijöistä. Eikä siten myöskään vanhusten omaisista ja heidän hädästään. Hoitajavajausta korvaamaan palkataan ihmisiä, jotka eivät ole alalle sopivia. Seututerveyskeskus lyhensi aukioloaikoja monella tunnilla per päivä. Taas samat tunteet eli pelko, hätä ja kauhu. Jo hyvin pitkään on ollut niin, että sairaat, nimenomaan vakavastikin sairaat, eivät ole saaneet aikoja lääkäreille. Tai jos ovat, niin ne ovat jopa muutamien kuukausien päähän. Sitten vähennetään aikoja. Mitä järkeä tässä on? Potilaat kärsivät kaikkein eniten. Lääkärit uupuvat, hoitajat uupuvat. Sairaita kyyditään Jyväskylään, jos kyyti eli ambulanssi löytyy. Vai löytyykö? Kuka takaa sen? Pienten lasten perheet joutuvat ajamaan sinne myös. Kuten myös äkillisesti sairastuneet tai vammautuneet. Voin kertoa omasta kokemuksestani, että keskussairaalan päivystys on aivan järkyttävä paikka! Potilaita on todella paljon ja he ovat hyvin eritasoisia. Ohuilla verhoilla eristetyissä vuodepaikoissa he makaavat peloissaan odottaen, että joku ehtisi tulla katsomaan, tutkimaan ja varsinkin turvaamaan potilaan olon. Vieressä kun hyvinkin saattaa olla humalainen tai muutoin aineissa oleva, josta ei tiedä mitä saa päähänsä. Huutoa ja meteliä riittää. Minut ja varmaan moni muukin on lähetetty kotiin aamuyöstä. Yksin asuvana ja turvattomana. Ja kuitenkin lopulta paljastuivat sydänongelmat, joita siellä ei saatu selville. Sellainen on keskussairaalan päivystys ainakin ilta- ja yöaikaan. Onko kukaan miettinyt, miten tämä kaikki vaikuttaa Keuruun kaupunkiin, sen nykyisiin asukkaisiin ja mahdollisesti tänne muuttoa harkitseviin? Entä mitkä ovat vaikutukset nykyisten asukkaiden turvallisuuteen. Irene Virta