Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Osallisuus ja vaikuttaminen esiopetuksessa

MIELIPIDE Esiopetuksen henkilöstö sekä huoltajat voivat osallistua ja vaikuttaa opetussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen, myös lasten näkemykset on hyvä huomioida ja niitä hyödyntää. (Opetushallitus 2014, 9–10.) Esikouluikäiset ovat vielä pieniä, joten heidän kehitystasonsa on hyvä huomioida lasta kuultaessa. Kasvattajilla on ”takataskussaan” paljon tietämystä ja keinoja, miten lapsen saa ilmaisemaan itseään. Vanhempien sekä kasvattajien antama malli vahvistaa lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Olen itsekin äiti, ja lapset ovat vain kerran pieniä. Muistan hyvin nämä ruuhkavuodet, aika ei vain riitä kaikkeen, mitä haluaisi opettaa ja antaa lapselleen. Itse määrittelisin osallisuuden lasten äänen kuulemiseksi arjen tilanteissa. Se on aikuisen herkkyyttä kuunnella lapsia sekä tarttua heidän spontaaneihin ideoihinsa ja työstää sekä toteuttaa niitä yhdessä. Arjen ei tarvitse olla liian aikuisjohtoista, vaan siinä voi antaa tilaa lasten kiinnostuksen kohteille sekä osallistaville kiireettömille keskusteluille. Osallisuus on pienissä toistuvissa jokapäiväisissä hetkissä: lasten kohtaamista läsnäolevasti, kunnioittavaa vuorovaikutusta sekä kuuntelemista, mutta myös mahdollisuutta olla osallistumatta. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä, lukijat? Kasvattaja antaa lapsille mahdollisuuden itsenäiseen ajatteluun sekä omien mielipiteiden ilmaisuun. Sen lisäksi lapset hyväksytään omana itsenään, mutta on hyvä muistaa että aikuinen on aina vastuussa. Olennaista on myös vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen siten, että otetaan huomioon kieli, kulttuuri ja uskonnolliset taustat. (Opetushallitus 2014, 12–13.) Jyväskylässäkin on monista eri kulttuureista tulleita perheitä, joiden lapset kuuluvat esiopetuksen piiriin. He saavat erilaista ohjausta, kasvatusta ja mallia kuin ovat tottuneet saamaan omassa maassaan. En vähättele tätä mallia, mutta sopeutuminen uuteen kulttuuriin ei synny hetkessä. Kielimuuri on esteenä moniin arkisiin asioihin ja ymmärtäminen on varmasti vaikeaa. Näiden perheiden lasten sopeutuminen ja osallistaminen on haastavaa. Näillä perheillä on myös suurta viranomaispelkoa, koska asioita on totuttu hoitamaan perheen keskuudessa. Kasvattajilta vaaditaan eri kulttuurien tuntemista ja tapoja selvitä haastavasta tehtävästä. Oman kokemukseni mukaan on tärkeää asettua näiden ihmisten tasolle ja olla arjessa rinnalla kulkijana. Lapset sopeutuvat uuteen kulttuuriin nopeammin kuin aikuiset. Esiopetuksessa käytetään varhaiskasvatukseen soveltuvaa pedagogiikkaa ja kunnioitetaan lasten mielenkiinnon kohteita opetuksen järjestämisessä. Leikki eri muodoissaan on vahvasti läsnä esiopetuksen toiminnassa. Huoltajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. (Opetushallitus 2014, 14.) Mielestäni leikki antaa lapsille mahdollisuuksia monipuoliseen ja osallistavaan toimintaan. Kasvattajan tehtävä on mahdollistaa tämä ja olla rinnalla turvallisuuden tuojana. Huolehditaan myös, että kaikki lapset pääsevät ryhmään eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Lapsen arki ei saisi olla liian kiireistä, annetaan aikaa leikin ja kaverien yhdessä ololle. Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen ovat perustana demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Se edellyttää taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten olisi hyvä jo oppia varhaisessa vaiheessa hahmottamaan yhteisiä sääntöjä, sopimuksia sekä luottamusta (Opetushallitus 2014, 44.) Lopuksi kasvattajan pedagoginen osaaminen, esitietoisuus, ammattitaito sekä kyky yksilön tarpeiden huomioimiseen ja lapsiryhmän ohjaamiseen ovat kaikki kasvattajan keskeistä aluetta. Lapsille keskeistä ovat leikit, lorut, mielenkiinnon kohteet, ajatukset, kysymykset, pohdinnat ja ihmetyksen aiheet. Kun nämä kaksi maailmaa kiinnittyvät toisiinsa, syntyy yhteinen tila, jossa vuorovaikutuksen kautta otetaan huomioon lapsen mielenkiinnon kohteet. Kun siihen yhdistetään pedagoginen osaaminen, luodaan yhteistä todellisuutta. Anne Kakkuri, sosionomi