Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mahdoton tehtävä – ilmakiväärikisa Saana Peltosta vastaan päättyi nöyryytykseen

Keuruun Seudun Ampujien naisampujat ovat nousseet kohinalla Suomen ampumauhreilun kärkeen. Toissa viikolla Ida Heikkilän liikkuvan maalin kolme EM-mitalia on hyvä osoitus lahjakkuudesta ja kovasta harjoittelusta. Keväällä Saana Peltonen tähtäili puolestaan ilmakiväärissä jo toisen henkilökohtaisen naisten SM-hopean. Kuinka vaikeaa ampuminen lopulta on? Siitä piti saada pintaraapaisu haastamalla Saana Peltonen ilmakiväärikisaan KeuSAn ilma-aseradalla. Mukaan urheilutoimittajan suorituksia analysoimaan piti pyytää alan keuruulainen ammattimies, vuoden 1994 vakiokiväärin maailmanmestari Jukka Salonen . Jokainen laukaus alkaa ampujan perusasennosta. Ampuma-asentoni hymyilytti Salosta. – Vähän on sellainen haulikkomiehen kumara. Paino pitää olla molemmilla jaloilla, työnnä lantio eteen ja käänny vasta sitten. Toinen käsi pitää olla tuettuna vartaloon. Ote aseen tukista on jokaisella oma, liipaisinsormi vain vetää liipaisimesta, Salonen neuvoi ampumisen perusteita. Aseesta suorituksen ei pitäisi olla kiinni. Ampumallani aseella Minna Leinonen voitti MM-kultaa vuonna 2014 Saksan Suhlissa. Samaisella aseella on ammuttu ME-tulos ja osallistuttu Rio de Janeiron paralympialaisiin 2016. Ilmakiväärillä ammutuista meriiteistä ei ollut nyt apua minulle. Ensimmäinen laukaus karkasi jo ennen tähtäystä ja näkyi juuri ja juuri elektronisella taululla. Liipaisin oli ennennäkemättömän herkkä. Muutaman laukauksen jälkeen mikroskooppisen pieni ja musta taulun keskusta alkoi näkyä etutähtäimessä. Enää ei tarvinnut kuin osua siihen. Kahden harjoituskierroksen jälkeen Saloselta kävi käsky valmistautua itse haastekisaan Peltosta vastaan. Ammuimme 10 laukauksen sarjan 10 metrin päässä olevaan tauluun. Jotta kilpailusta olisi tullut edes vähän tasainen, Salonen arvioi Peltosen pystyvän antamaan minulle 40 pistettä etumatkaa. Salonen erehtyi arviossaan pahasti; vajaat 60 pistettä olisi ollut lähempänä oikeaa. Heti ensimmäisen laukauksen jälkeen haastekisa oli käytännössä ohitse. Tietokoneeni tauluun tuli täppä kuutosen kohdalle, ja kisan voitto meni sitten siinä. Peltosen voittaminen oli mahdoton tehtävä, sillä samaan aikaan hän ampui taulun keskustaan pelkkiä kymppejä. Ja kun väkisin yritti hakea taulun keskustaa, suorituksesta menee rentous. Salonen lohdutti, että kuulun siihen miesten joukkoon, joka unohtaa ohjeet ja neuvot, kun kilpailu alkaa. – Miesten valmentamisessa on ylipäätänsä se vaikeus, että he kuvittelevat osaavansa asian. Naiset ottavat kaiken tiedon ja opin helpommin vastaan, Salonen kertoi. Ammunnassa keskittyminen on kaiken tärkeintä. 100 metrin juoksussa keskityt kerran oikea-aikaiseen lähtöön, alat kiihdyttää ja rullaat loppuun. Ampumisessa keskityt joka laukaukseen erikseen. Ilmakiväärillä ammutaan kisoissa 60 laukausta, mikä tekee lajista psyykkisesti vaativan. Harjoituskierrosten ja ensimmäisen kisasarjan jälkeen huomasin, että tukikäsi joutui koville, vaikka kiväärillä ei ollut paljon painoa. Sarjan yhteistulos oli 47,3 pistettä ja kun siihen lisätään 40 pisteen annettu etumatka, yhteistulos oli 87,3 pistettä. Säälittävä tulos, sillä Peltonen tähtäili 102,8 pistettä. Ei yhtään kympin ulkopuolelle. En antanut periksi. Seuraava sarjan sain ampua istualtaan tuen päältä. Nyt taulun keskusta pysyi enemmän paikallaan. Viimeinen osuma oli jäätävä 10,5. Yhteistulos silti nöyryyttävä 94,5. Aivan eri sataluvulla Peltosen kanssa. Ainoa lohtu oli, etten todellakaan hävinnyt huonolle ampujalle. Peltonen lukeutuu Suomen kärkiampujiin. Revanssia on kuitenkin turha odotella.