Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Tappava yksinäisyys

MIELIPIDE Pyörin rinkiä pienessä asunnossani. Yksin. Täysin yksin. Ilman kontakteja muihin ihmisiin. Sekoan. Ihmisyyteen kuuluu toisten ihmisten tapaaminen. Keskustelu. Asioiden ja kuulumisten jakaminen. Se on perustarve. Sitä ilman ei selviä! Kun kaikki liikunta, siis kuntoutuspaikat, on täysin suljettu, niin omatoimisuus vähenee. Kivut lisääntyy. Liikuntakyky laskee ja niin edelleen. Pyrinkö siis vuodeosastolle? Vai psykiatriseen hoitoon? Vai lopetanko elämäni? Onko sillä enää väliä, kuolenko koronaan vai perussairauksiini, joita en nyt voi itse hoitaa, vai yksinäisyyteen? Mielestäni ei ole. Hallitus ja kunnat eivät ole nyt loppuun saakka ajatelleet näitä asioita. Tavalla tai toisella tästä seuraa paljon harmia, ikävyyksiä ja kuolemaakin. Paljonkohan tämä tulee maksamaan yhteiskunnalle, että saadaan kaikista kielloista ja rajoituksista sairastuvat ihmiset hoidettua edes jonkinlaiseen kuntoon sekä fyysisesti että psyykkisesti? Jos tämä nyt joskus loppuu. Te joilla on ihmissuhteita ja kontakteja, pitäkää turpanne tukossa! Ette te tiedä mitään todellisesta yksinäisyydestä, kauhusta, pelosta, ahdistuksesta, jotka pyörivät yksinäisen ajatuksissa ja joista ei pääse puhumaan kenenkään kanssa. Minä. Yksin Suur-Keuruu julkaisee poikkeuksellisesti mielipidetekstin Tappava yksinäisyys , vaikka tekstin mukana toimitukseen ei tullut kirjoittajan yhteystietoja. Tässä yhteydessä julkaisemme auttavien tahojen yhteystietoja.