Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Runopalkinto: Kaikessa hiljaisuudessa muuntuu pala palalta äärettömäksi tapahtumattomuudeksi

Einari Vuorela -runopalkinnosta päättävä palkintolautakunta julkisti Tuusulan Halosenniemessä 8. kesäkuuta viisi teosta, jotka tavoittelevat 6. syyskuuta jaettavaa 8 500 euroa. Palkinto vaalii keuruulaisen lyyrikon Einari Vuorelan henkistä perintöä, ja se jaetaan 8. kerran. Aikoinaan Porvoossa ja Jyväskylässä asuneen, sittemmin turkulaistuneen Kristian Blombergin neljäs runokokoelma Kaikessa hiljaisuudessa (Poesia 2019) alkaa graafisen vähäeleisesti keskelle sivua ladotulla pisteellä. Oivaltava johdanto kiteyttää hyvin Blombergin wittgensteinilaisen, mielen avaruuksia tavoittelevan pohdinnan. – Pyrin kanavoimaan kerronnallisuudesta irrallista kieltä etsimällä sekä vaistovaraisia kuvia että keinoja säätelemällä lukemisen ja ymmärtämisen nopeuksia. Ikään kuin argumentoin ajatteluvälineiden sijaan tunnelmalla, epälineaarisuudella ja kielen sävyillä, Blomberg kertoo. Runon kauneus tuottaa lukijalle elämyksiä Blomberg uskoo, että kauneus tuottaa elämyksiä, jotka parhaimmillaan johdattavat lukijaa kääntymään sisäänpäin ja mietiskelemään asioiden monia ulottuvuuksia. Lukukokemus on aina yksilöllinen ja ainutlaatuinen. – Tekstin elämyksellistävä kauneus tulee esiin lähinnä lukiessa. Siksi koen että runous on mitä myönteisintä yksinäisyyttä. Haluan rohkaista siihen ja kirjoittaa niin, että se palkitsisi lukemista, kirjassa olemista ja keskittymistä. Runous merkitsee Blombergille lähes ainoaa kielenvaraista toimintaa, joka kykenee lisäämään todellisuuteen jotain. – Runous tekee elämästä tiheämpää. Maailmassa on niin paljon puhetta, ja puhuminen on niin helppoa, että vain muotoon keskittyvä kirjallisuus kykenee antamaan puheelle painoa. Ranskalainen runoilija René Char on kirjoittanut, että ilman runoutta jalan ja maan väliin jää tyhjyys. Runous kuroo umpeen etäisyyttä, tekee tyhjästä maailmasta kodin ja sisustaa sen ihmeillä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Teos jakautuu neljään osaan, jotka ovat Kaukaisuus , Satumaiset vastaantulijat , Hidastuminen ja Tämä meitä ympäröivä sittenkin . Ominaista kullekin osalle on niukkaeleinen yllätyksellisyys, joka pakottaa lukijan kriittisten totuuksien äärelle. Ei valo eikä oksa, / vaan oksan läpi tuleva valo, / valon läpi tuleva oksa Blomberg ei tyydy tavanomaisuuksien hyväksymiseen vaan johdattaa katsomaan ympäristöä, tapahtumia ja kohtaamisia uudella tavalla. Aiemmin täällä viipyi suurenmoinen vanhus / joka ei kuulunut enää joukkoomme / vaan käveli ikään kuin toisessa ajassa; / hymyillen tunnen ilmeitteni hidastuvan / kuin aikakauden vaihtuminen olisi vain kaikua / tuosta vakaasta käynnistä täällä. Välillä Blomberg tuntuu siirtyvän ranskalaisen Gérard Genetten palimpsestien maailmaan. Palimpsestilla tarkoitetaan tekstiä, joka on alkuperäisen tekstin päällä. Historiasta löytyy monia teoksia, jotka ovat säilyneet päälle kirjoitettujen tekstien alla, kuten esimerkiksi Julius Caesarin Institutiones . Keskiajalla oli tavanomaista käyttää pergamenttia useaan kertaan, sillä se oli arvokasta. – Näen, että yhteiskunnallisesti runouden tärkein signaali on vain olla. Runous muistuttaa ihmisyyden ja monimuotoisuuden mahdollisuuksista, joista liian usein päätämme luopua. Graafisista elementeistä muodostuu sekä jatkumo että katko Blombergin Kaikessa hiljaisuudessa tykittää graafisilla elementeillä, joiden varaan sisältö konkreettisesti ripustetaan. Aakkoset, välimerkit, tavut muodostavat runoilijan käsissä ajatuksellisen kokonaisuuden, samanaikaisesti sekä jatkumon että katkon. – Koen olevani enemmän lukija kuin kirjoittaja. Kirjoittajan ja lukijan suhde on vaistomaista hakeutumista ajan ja etäisyyksien ylitse – ja mahdollisuuksia, joita näistä kohtaamisista voi alkaa. Palkintolautakunnan jäsen Teppo Kulmala luonnehtii Blombergin runoja tarkkakatseisiksi. Niissä on hänen mukaansa rajat ylittävää vuorovaikutteisuutta. – Blombergin runot, mietelmät ja typografiset merkinnät ovat ajattelun ja vaistoavan huomioimisen vuorokäyntiä. Runoilija tarkkailee läheltä äärettömyyksiin. Kumppanin kanssa kaksin ollessa huomioihin kehkeytyy lisäväri ja ääri, rakkauden läheisyys, Kulmala toteaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Keskeistä Blombergin teoksessa ovatkin ajan, olemassaolon, kielen, rakkauden ja ihmisyyden elementit, joihin tekijä porautuu intohimoisesti. Kokoelmana Kaikessa hiljaisuudessa on moniulotteinen lyyrisine, proosallisine ja graafisine osuuksineen. Runoilija soljuttelee säkeitään lähipiiristä nousevissa kuvissa. Proosaosuuksissa hän muuttuu lähes vaativaksi etsien vastauksia olemassaoloon liittyviin kysymyksiinsä. – Arvostan runoutta kokonaisuudessaan: sen erilaisia ilmenemismuotoja, traditioita, käännöksiä, uusia ilmiöitä. Arvostan myös runoilijoita, jotka ovat runoutensa avulla yrittäneet muuttaa elämäänsä, kuten René Char, Paul Celan ja Arthur Rimbaud , Blomberg sanoo. Blombergia kiinnostavat kirjailijat, jotka kohtaavat kirjan ja lukemisen kysymykset niin tosissaan, että käsittelevät niitä tuotantonsa keskeisenä teemana. – Heidän joukkoonsa luen John Keatsin , Stéphane Mallarmén ja Anne Carsonin. Inspiraatio ei virtaa minun lävitseni jostakin, vaan meidän avullamme kohti jotakin. Siksi sen tavoittamiseen on välttämätöntä hyödyntää olemassa olevaa kulttuuria. Teoksen typografian ja graafisen ilmeen on toteuttanut tekijä itse. – Muistiinpanoni ovat yleensä moniaineksisia ja sisältävät piirroksia, valokuvia, esseistisiä pohdintoja ja säkeitä. Pohdin tuotannossani sellaista teoksellista arkkitehtuuria, jonka avulla muistiinpanoissa kajastavat ideat syventyvät ja jäsentyvät toisaalta runoiksi, toisaalta epäsuoraksi liikkumiseksi teoksen sivuilla. Minulla on tapana hioa ja muokata tekstiä yhä uudelleen, eli kirjoitan editoimalla. Mystinen kansi johdattaa äärettömyyksien äärelle Kaikessa hiljaisuudessa -teoksen kansi on Olli-Pekka Tennilän käsialaa. Tummassa taustassa leijuu 3 mystistä hahmoa, jotka voisi tulkita vaikkapa dna-sekvensseiksi tai ääniaaltojen näkyviksi ilmentymiksi. Blomberg on Osuuskunta Poesian perustajajäsen ja toiminut sen kustannuspäällikkönä vuoteen 2011 ennen siirtymistään runouslehti Tuli ja Savun päätoimittajaksi. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana ja Poesiavihkojen päätoimittajana. – Poesiavihkot -sarja edustaa esseen ja kirjan välimaastoon sijoittuvaa muotoa. Koen kulttuurilehtien roolin hyvin tärkeäksi yhteiskunnassamme. Niiden kautta on mahdollista tuoda kulttuurin rikasta kenttää yleisön tietoisuuteen ja laajentaa siitä kumpuavia tulkintoja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Blombergilta ovat aiemmin ilmestyneet kokoelmat Valokaaria (2015), Itsekseen muuttuva (2011) sekä Puhekuplia (2009). Valokaari toi Blombergille Kalevi Jäntin palkinnon ja Runoyhdistys Nihil Interitin runouspalkinnon, Blomberg on suomentanut muun muassa René Charin Hypnoksen muistikirjan (2009) sekä yhdysvaltalaisen Aram Saroyanin minimalistisia runoja yhdessä Harry Salmenniemen kanssa. Einari Vuorela -runopalkinnon finalistien joukkoon valituksi tuleminen merkitsee Blombergille syvälle luotaavaa keskustelua lukijuudesta ja kirjoittajuudesta. – Arvostan ehdokkuutta, ehdottomasti. Palkintoraati koostuu monipuolisesta lukijuudesta ja monipuolisista näkemyksistä kirjoittajuuteen, ja työskentelyssään raati ottaa huomioon päiväkohtaisen keskustelun sijaan runoutta usean vuoden ajalta. Lue lisää Einari Vuorela -runopalkinnosta: