Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jäähyväiset rakastetulle

Vain muutama vuosikymmen sitten lupiini oli eksoottinen ulkomaan ihme, jonka kaikki halusivat kukkapenkkiinsä. Ei ollut paha sekään, ettei se tyytynyt kekottamaan ahtaissa kukkapenkeissä vaan lähti maantienvarsia valloittamaan. Lupiini oli kuin entisen iskelmän Kaunis Veera, se oli kulkija luonnoltaan. Kaikkihan niitä tienvarsia alkuun ihastelivat. Rakastuin siihen koreuteen minäkin, rakastuin ensi silmäyksellä. Totta kai istutin lupiineja myös omaan pihaan, mutta nyhdin ne suosiolla pois jo muutaman kesän jälkeen. Helposti ne parin neliön alalta hävisivät. Vähän pyrkivät konkoilemaan, mutta nypin alut pois kuin rikkaruohot. Puhe lupiinin kuolemattomuudesta on siis vahvasti liioiteltua. Lupiini ei myöskään leviä mihin tahansa. Velimies yritti aikanaan sitkeästi juurruttaa sitä syntymäkotimme pellonreunaan. Yritti kylvämällä ja yritti juurakosta istuttamalla. Ei juurtunut eikä itänyt. Jos lähtikin kasvuun, nuupahti pian ja hävisi. Sekä näihin kokemuksiin että kauneusarvoihin vedoten jaksoin kauan puolustaa lupiinin oikeutta olla villi ja vapaa. Aivoihini oli myös pinttynyt ote kerran lukemastani oppikirjasta: Lupiini on pioneerikasvi, joka leviää vain ravinneköyhille maille. Sen juurinystyröissä sytkyttää luonnon typpitehdas, joka parantaa maan laatua. Maaperän rehevöityessä lupiini häviää ja antaa tilaa vaativammille kasveille. Näyttää siltä, että oppikirjatkin voivat erehtyä. Ei lupiini mihinkään häviä. Ei ainakaan yhden ihmissukupolven mittaan, se on nyt jo nähty. "Oppikirjatkin voivat erehtyä.” Olen kääntänyt kelkkani ja liittynyt lupiininvastaiseen rintamaan. Tunnustan senkin, että tienvarsien silmänkantamattomat lupiinireunukset ovat jo alkaneet kyllästyttää. Kukintavaiheen ohitettuaan lupiini ei sitä paitsi ole edes kaunis. Harmaat siemenpalkoruodot eivät miellytä silmää enempää kuin hevonhierakan ruskeat röyhyt. Mökkitonttimme lupiinikasvustolle on luettu hävitystuomio. Eikä enää puhettakaan lupiinin levittämisestä vaarivainaan kuokkimille peltotilkuille. Siellä keinuvat kesätuulessa vain niittyleinikit, hiirenvirnat, päivänkakkarat, kissankellot ja metsäkurjenpolvet. Hyvä niin, juuri niin. Kuuletko, lupiini, sinä korskea kaunotar? Tämä oli nyt tässä. En rakasta sinua enää! Kirjoittaja on multialainen emäntä.