Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Viimeiselle evakkoreissulle

Haapamäkeläinen Unto Moilanen (s. 6. kesäkuuta 1932 Suojärvi) muistelee poikavuosiensa viimeistä, kolmatta evakkomatkaa Etelä-Pohjanmaalle Isoonkyröön ja edelleen Haapamäelle, jossa hän onkin asunut aikuisen ikänsä. Karjala luovutettiin Neuvostoliitolle On kesä 1944 ja jatkosota on päättynyt. Rauha on tehty, Karjala joudutaan luovuttamaan Neuvostoliitolle ja saksalaiset aseveljet joudutaan ajamaan Lapista. Äidin kanssa pakkasimme tavaroita lähtökuntoon. Isä sai työpalvelusta lomaa pari päivää ja pääsi auttamaan meitä tavaroiden nimeämisessä. Jouduimme laittamaan nimilaput ja kirjoittamaan huonekaluihin nimet. Isä teki meille isohkon puulaatikon, johon voimme sitten ennen lähtöä laittaa taloustavarat ja vaatetavarat. Eihän silloin ollut sellaisia määriä tavaraa kuin on tänä päivänä. Hiilihanko ei mahtunut sinne laatikkoon, sen vartta piti sahata parikymmentä senttiä lyhyemmäksi. Pitihän se hankokin saada mukaan. Hankoa käytettiin leivinuunin hiilien poistamiseen. Leivinuunit olivat siihen aikaan joka mökissä. Uunissa paistettiin leivät ja pullat. Samassa lämmössä paistuivat liha- ja muut ruuat. Paistiastiat olivat punaruskeita saviastioita. Ruisselän kansakoululle kokoonnuttiin Mummo ja Taisto -veli olivat lähteneet jo aikaisemmin päämääränään Isokyrö. Lehmä oli lähtenyt laumakuljetuksessa. Mekin olimme valmiina lähtöön. Evakointipäällikkö Laukkanen toi tietoa, minä päivänä on kokoonnuttava ja mihin aikaan Ruisselän kansakoululle. Sieltä oli kuljetus Kaalamon asemalle. Laukkanen kulki polkupyörällä talosta taloon ja mökistä mökkiin tuomassa tietoa. Viiden päivän junamatka Junamatka Etelä-Pohjamaalle, Isokyrön Orismalan asemalle kesti viisi päivää. Yöt seisottiin asemilla. Päivisin oli eri asemilla järjestetty ruokailut. Lotat ja paikalliset naiset huolehtivat siitä. He antoivat jotain syötävää myös matkalle. Muistuu mieleen miten Pieksämäen asemalla minä kaverin kanssa katselin, kun asemamiehet ja postimiehet siirtelivät tavaroita junista asemalle ja juniin. Ei tullut mieleen, että viiden vuoden kuluttua teen samaa hommaa Haapamäen asemalla. Samanlaiset ruokailut oli järjestetty päivisin eri asemilla. Meidän junalla ei ollut mihinkään kiirettä. Kortinluomalle mummon ja veljen luo Saavuttuamme Orismalaan, meidät vietiin seurantalolle, jossa oli paikalliset maanviljelijät hevosten kanssa hakemassa. Jälkeenpäin ajatellen tilaisuus oli niin kuin huutokauppa, kuka kenenkin mukaan lähtee. Meillä oli paikka jo tiedossa, kun mummo Taiston kanssa oli majoittunut Kortinluomalle Hermanni Humalaisen taloon. Tavarat oli tuotu Tervajoen asemalle ja sieltä jokainen sai omansa noutaa. Kerron tässä, kuinka pystykorva voi isäntäänsä kaivata. Talon poika kaatui Lapin sodassa. Arkku tuotiin aittaan noin viikon ajaksi ennen hautaamista. Koira makasi koko ajan arkun vieressä eikä syönyt mitään, en muista joiko edes vettäkään. Voitokkaita poikia hiihtokisoissa Orisbergin kouluun menin vasta kevätlukukaudelle. Syksyllä ei tarvinnut mennä, koska matkaa oli yli viisi kilometriä. Meitä karjalaisia oli alta kymmenen. Meitä haukuttiin venäläisiksi ja tapella sai melkein joka päivä. Hiihtoa tuli harrastettua aika lailla, kerrankin kaverin kanssa joka oli sarjaa ylempänä. Lähdettiin pyhäaamuna Valtaalan työväentalolle. Kilpailuihin oli matkaa viisi kilometriä. Voitimme kumpikin sarjamme. Järjestäjät sanoivat meille, että kirkolla on Kyrön mestaruuskilpailut. Kerkiätte sinne, kun lähdette heti hiihtämään, taas viisi kilometriä. Voitimme sarjamme sielläkin. Ihmettelivät siellä, että mitähän poikia nuo ovat. Haapamäelle vuonna 1946 Isä oli rakennustöissä Rovaniemellä saksalaisten hävitettyä kokonaan Rovaniemen. Sieltä tultua hän lähti metsätöihin Piiliin ja sieltä sitten Haapamäen sahalle töihin. Me muutimme sitten maaliskuun alussa 1946 tänne Haapamäelle. Kouluakin tuli käytyä kuudessa eri koulussa. Näin päättyi evakkotaival. Unto Moilanen Haapamäki