Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Einari ja urheilu

Rientäkää kauas kaipuunne määriin! Maineenne kulkee maailman ääriin. Tuiskut ne käyvät tuolta ja täältä, korpien alta ja pilvien päältä. (Urheilijan joulu 1927) Näin hehkutti urheiluinnostusta Einari Vuorela, jonka syntymästä tulee elokuussa kuluneeksi 130 vuotta. Kerrataanpas, miten korpirunoilijan tuotannossa huokui urheiluinnostus, isänmaallisuus ja paikallisuus. Keuruun Kisailijat piti Einari Vuorelaa omana runoilijanaan. Hän harrasti nuorena erityisesti yleisurheilua. Kun kirjoitin Keuruun Kisailijoiden historiaa, käsiini osui käsin kirjoitettu lappu, miten Keuruun torilla kilpailtiin viisiottelussa 17.8.1913. Voittaja oli EV, joka tarkoittanee Einari Vuorelaa. Kun Matti Raivio hiihti kaksinkertaiseksi maailmanmestariksi vuonna 1926 julisti Vuorela Keskisuomalaisessa: Matti Raivio meille antanut, on uljaan urheilutarun. Hän voitosta voittoon kantanut, on värit korpemme karun. Hänen esikuvansa nostattaa, nuoren polven intoa yhä. Oi kotimaa, oi syntymämaa, olet meille kallis ja pyhä! Suomen Urheilulehti julkaisi muun muassa vuonna 1926 Vuorelta runon Hiihtäjän aamu, joka alkoi: Aamu kirkastuu. Suksieni tie, yli tummien, tunturien vie. Taakse laakso jää, laakso hiljainen, laakson pohjalla, kylä uninen. Herpmanin pojat olivat usein esillä Einarin tuotannossa. Keuruun Kisailijoiden 50-vuotijuhlarunossa sanotaan: Ison vihan ankaruuden, kestäneet on tienoot nää. Herpmannien sankaruuden, muisto mielet sytyttää. Vielä elää Keuruun kansa, elinvoimaa ilmi tuo, kyntää, kylvää peltojansa, vanhaa purkaa, uutta luo. Einari Vuorelaa innoittivat kaikkien suomalaisten urheilusaavutukset. Erityisesti hiihtäjät olivat lähellä hänen sydäntään. Suomalaiset saavuttivat ensimmäisen viestinhiihdon kultamitalin Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936. Ankkuri Kalle Jalkanen ratkaisi voiton, vaikka kääntyi välillä hakemaan lumihankeen sylkäisemänsä tekohampaat. Einari hehkutti: Terve, Jalkasen Kalle, miesten mies! Kävi humaus kautta maamme. Nyt iloiten leimuaa kotilies. Latus hohtaa, sädehtii sankarities. Me voitosta voimaa saamme. Einari Vuorelan esikoisrunokokoelman Huilunsoittaja julkaisusta tulee myös kuluneeksi sata vuotta. Kiitos Orvokki Vääriskoski, Eine Jousijoki ja kumppanit, kun pidätte yllä Einarin muistoa.