Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kiven seurassa kiitollisuuteen

Merkillisen vuoden aikakorissa on vielä tilaa neljänneksen verran. Meidän ajanlaskumme mukaan kori täyttyy Sylvesterin päivänä, emmekä tiedä, jäävätkö päällimmäisiksi heleät vai tummat hetket. Aleksis Kiven päivänä toivoin ainakin tasapeliä. Aleksis Kiven ystäville lie tuttua seurata teosten ja sävellysten mukana hänen muistonsa vaellusta lokakuun syntymäpäivästä Sylvesterin päivän aamuyöhön, jolloin kuoleva runoilija lausui arvion tilastaan: Minä elän. Veljen ja kälyn mukaan hän toisti sanan elän. Ei liene väliä, olivatko sanat tietoinen, kirkkaan hetken toivon ja loukatun mielen uhman ilmaus vai vastaus kälyn kuiskaukseen kuolemasta. Niiden sisältö on silti totta. Sanat välittyivät aikalaisten kautta tukijoille ja ystäville, tutkijoille, kirjailijoille ja lukijoille. He kerivät osaltaan kokoon traagisen neron rönsyilevää myyttiä, mutta siitäkin oli hyötyä pääasialle, Kiven tuotannon esiin nostamiselle. Kivelle elämä oli rankka ja lyhyt, mutta taide pitkä. ”Sanojen sisältö on silti totta.” Olen saanut nauttia Kiven seurasta lapsesta asti. Radiosta kuulin Kiven runoutta myös lauluina ja jouluisin seitsemän veljeksen railakkaan joulunvieton Impivaarassa. Kuopus ymmärsi myöhemmin sisarusten uhrimielen: veli suostui lukemaan Seitsemän veljeksen läksykappaleita ääneen ja sisko yhä uudelleen Kiven runoja ja Eino Leinon Aleksis Kivi -runoa. On hienoa, että Kiven sävelletty runous on maan lauluohjelmiston aarteistoa ja jokapäiväisesti ulottuvilla. Yle ykkösen musiikkiohjelmien ikiystävän olikin riemastuttavaa kuulla lempiohjelma Välilevyistä, kuinka Kiven runot taipuvat uusiin säveliin ja kuinka ohjelman keuruulaistaustainen musiikkitoimittaja Kare Eskola löysi oman tiensä Kiven runojen luo. Nyt hän laulaa lapsilleen ihailemaansa Oravan laulua . Siihen tuutulauluun olen minäkin kauan sitten nukahtanut. Tämän vuoden sanoja taitaa olla kiitollisuus – uskokaa pois, kuulen ja luen sen usein. Läheltä koskettava uhka kasvattaa kiitollisuuden monenlaisia lähimmäisiä ja ahertajia kohtaan. Kotinököttäjä koki sen vahvana myös Korpirastas -runopalkintojuhlassa, jossa sain velvoitevapaana nauttia palkitun Kristian Blombergin syvälle käyvistä hiljaisuuden runoista ja kuulla oman seudun runoilijoiden, säveltäjien ja esittäjien taidokasta yhteistuotantoa. Tämä on taiteen pitkää ja suojaavaa tietä. Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija.