Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Syli on suojakypärä

Sain taas elää kauniin hetken, kun uudelle kevätvauvalle annettiin nimi. Juhlahetkessä laulettiin ja lausuttiin runoja ja kummitäti piti vauvaa tukevasti ja hellästi sylissään. Reikäompelein koristettu vanha kastemekko säteili iloa. Vauvakin oli tyytyväinen. Siinä seisoessani pohdiskelin syliä ja kosketusta. Vauvoja ennenkin pidellyt syli ilmiselvästi rauhoitti lapsen nauttimaan juhlasta. Mutta syli ja kosketus ovat myös aikuisten hermoille rentouttavia asioita, sikäli kun ne tuntuvat hyvältä. Nuorina lepäilimme kylki kyljessä radiota kuunnellen. Se oli onnellista olemista. Uusin aivotutkimus osoittaa, että aivojen tunnealueet kehittyvät läheisyydessä ja yhteydessä toisiin ihmisiin. Vauvasta siis kasvaa yhteistyökykyinen ja sosiaalinen aikuinen, jos häntä pidetään sylissä riittävästi juhlan jälkeenkin. Onneksi ne ajat ovat ohi, jolloin läheisyyttä kaipaava vauva jätettiin kasvatuksen nimissä koppaansa itkemään. Vauvat ovat valppaita pikku pentuja, jotka säpsähtelevät kovia ääniä, aistivat väkevästi tuoksuja ja heidän stressihermostonsa aktivoituu ja kiihtyy nopeasti. Tasapainoiseen kehitykseen vauvakin tarvitsee rauhoittumista. Paljon rauhallista syliaikaa. Asiantuntijat tietävät, että liian suuri määrä tapahtumia aiheuttaa aivoissa kiihtymystilan. Aivot käyvät ylikierroksilla. Siitä minäkin sain osani juhlan jälkeisenä yönä, uni ei tullut ja kun se vihdoin tuli, heräilin tuon tuosta. Miten mahtoi käydä päivän sankarin, taisi tulla levoton yö myös hänelle niin monen ihmisen sylistä syliin kulkemisen vuoksi. Stressihermosto saattaa viedä ylivilkkauteen ja lapsi voi viriketulvassa jopa kokonaan menettää kykynsä rauhoittua. Näin käy myös aikuisille. Jatkuva stressi on hankala asia myös siksi, että stressitilassa emme pysty jäsentämään asioita emmekä oppimaan uutta. Asiat menevät entistä pahemmin solmuun. Voi siis sanoa, että syli on aivojen suojakypärä, hyvän kehityksen turva. Siinä vauvaa katsellessa ailahti mielessä pieni kateus: miten me rauhattomat aikuiset, jotka liian harvoin pääsemme syliin? Kai meidän on lähdettävä kampaajalle tai hierottamaan hartioita. Nyt kun kesä on tulossa, voimme pulahtaa uimaan ja rauhoittua veden lempeästä kosketuksesta. Tai voimme tunnustella tuulta iholla, kuinka se puhaltaa pois levottomuuden ja huolet.