Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Kotirintamalla

Kolme suurta johtajaa, Yhdysvaltain Trump , Ranskan Macron ja Britannian pellavapää taistelevat sotatermein näkymätöntä koronavihollista vastaan. Sodassa hävitetään ja tuhotaan, taistellaan ja voitetaan. Heidän mielestään kyse on siis sodasta, ei rakkaudesta ja ihmisten hoitamisesta. Onhan koronarajoituksissa paljon talvisodan piirteitä, on säädetty poikkeuslakeja ja laitettu rajat kiinni. Kotirintamalla ommellaan hengityssuojia sotilaille, jotka taistelevat suojavaatteet yllään eturintamassa. Kirjailijana tiedän, että kieli luo maailmaa. Se on tärkeää, miten nimeämme asioita. Luommeko sumuverhoa keksimällä sanoja, joilla emme tarkoita mitään, mutta joiden taakse voimme piilottaa tyhjyyttä? Toki sodankäyntitermit luovat dynaamista mielikuvaa taistelusta, jossa ammutaan kovilla ja vallataan alueita. Tosiasia on kumminkin, että rajoituksista huolimatta makailemme kotona. Emme tee mitään. Yritämme vain olla tapaamatta muita, pestä käsiä ja noudattaa kiltisti ministerien ohjeita. Jos sairastaisin syöpää tai muuta vakavaa sairautta, minua varmaan loukkaisivat taistelumetaforat ja sodankäyntikuvasto. Tai Trumpin puheet, kun hän kehui Boris Johnsonia vahvaksi ja päättäväiseksi selviytyjäksi, vaikka tosiasiassa Johnson makasi tiedottomana sairaalassa eikä voinut itse päättää elämästään. ”On syytä ottaa käyttöön äitien kyvyt ja ominaisuudet. Rakkaus ja hoiva.” Sotaterminologia haittaa ajattelua. Parhaat pyssyt pöläyttävät sumua. Emme ehkä huomaa, että koko maailma istuu kanssamme samassa veneessä. Voisimme toimia kanssasoutajien suhteen oikeudenmukaisesti, soutaa vuorotellen, sääliä väsyneitä, antaa omista varastoistamme tarvikkeita, lohduttaa uupuneita, hoitaa. Pitää yhteyttä. Nyt näyttää siltä, että työnnämme kavereita mereen, että oma penkki pysyisi kuivana. On aika oppia hiukan myös ihmisen ja maapallon hauraasta olemuksesta. Milloin tahansa voi tapahtua mitä hyvänsä. Jääpuikko voi pudota päähän, hirvi voi juosta auton eteen, voimme liukastua tai sairastua, vesi saattaa loppua kaivosta, tulva voi pyyhkiä yli kylän. Mutta ei näitä kannata ruveta vatvomaan! Voimme luottaa hyvään hallintoon ja itse elämään. Yleensä elämä kantaa. Äitienpäivän alla on syytä ottaa maailmanlaajuisesti käyttöön äitien kyvyt ja ominaisuudet. Rakkaus ja hoiva. Samalla muistaen, että äiditkin ovat ihmisiä, täysiä ihmisiä kaikkine tunteineen. Ja joskus äitiäkin väsyttää. Kirjoittaja on keuruulainen kirjailija ja mummo.