Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Loppukesän kauneutta

Elokuu on heinäsirkkojen ja näyttävien perhosten aikaa. Ja metsissä tietysti marjojen ja sienten, joita molempia on nyt runsaasti. Mustikat ja vadelmatkin ovat yhä poimittavissa. Ilmaista superfoodia saa nyt jokainen, joka metsään viitsii mennä. Pihoilla, niityillä ja tienvarsillakin on nähtävää. Tumma nokiperhonen lentää aina parillisina vuosina ja on ollut tämän kesän runsaimpia perhosia. Valkeita lanttuperhosiakin lentää yhä. Samoin syyskesän hopeatäplät, orvokki- ja ketohopeatäplä sekä vihdoin Keuruun seudullekin runsaana palannut keisarinviitta, lentävät koko elokuun, joskus syyskuullakin. Näkyvimpiä perhosia näinä aikoina ovat näyttävät neitoperhonen, ohdakeperhonen ja amiraali. Näiden isojen perhosten toinen sukupolvi on juuri kuoriutunut. Niillä on kiire käydä syyskukissa talven varalle mettä tankkaamassa. Samoin tekevät aikuisena talvehtivat suruvaippa, nokkosperhonen ja sitruunaperhonen. Syyskukkia ei nyt kannata leikata ennen ensipakkasia, jotta medenimijöiden talveen valmistautuminen onnistuu. Yksi parhaita perhoskukkia on pelto-ohdake, siis se paha rikkakasvi, mutta luonnon perhosbaareista parhaita. Puutarhassa syysperhosille anteliaimpia ovat muun muassa kallio-, soihtu- ja muut nauhukset. Niityllä ja tienpientareilla kukkii monia perhosten ja ihmissilmän ilahduttajia. ”Syyskukkia ei nyt kannata leikata ennen ensipakkasia.” Lintujen pesinnät eivät tänä kesänä onnistuneet niin hyvin kuin lämpötiloista olisi voinut luulla. Esimerkiksi pääskyset saivat heikosti poikueita lentoon, eikä kevään linnunlaulukonserttikaan ollut hääppöinen. Ilmeisesti maapallon laajuinen hyönteisten ja sitä myötä myös lintujen väheneminen jatkuu. Loppua kohti kääntyvä kesä kuitenkin muistetaan erinomaisena marjakesänä. Lakkaa oli enemmän kuin miesmustiin, mustikkaa on paljon ja puolukkaakin tulossa. Puutarhassa tomaatit eivät jostakin syystä meinaa saada kypsiä punaposkia valmiiksi. Heinäsirkkoja on runsaasti ja tatit sekä kantarellit tuottavat parhaillaan paljon satoa. Suppilovahverokausi on edessä ja jää nähtäväksi, paljonko metsän piilottelijoita nousee. Kun menet elo-syyskuussa sieni- tai marjametsään, niin katsopa jonkin kuusen vieressä jalkoihisi. Näetkö pikkuruisia vajaan sentin halkaisijaltaan olevia valkoisia lakkeja? Nosta yhtä varovasti sen neulanohuesta varresta. Tunnistatko mistä sieni lähtee kasvuun? Yhdestä kuusenneulasesta. Kyseessä on Suomen tärkein sieni, nimeltään kuusenneulasnahikas. Tärkeä se on siksi, että pihkaisia kuusenneulasia ei syö juuri mikään muu laji. Jos kuusenneulasnahikkaiden armeija häviäisi, muutamassa vuosikymmenessä me hukkuisimme maahan kertyvään kuusenneulasmassaan. Sellainen on ekosysteemi; pienelläkin voi olla valtava merkitys. Kirjoittaja on yrittäjä ja luonnonsuojelija.