Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Poikien onkivillitys

Pojat ovat alkaneet kalastaa. He ovat katsoneet tubettajien hienoja videoita ja halunneet itselleen samanlaisen ongen. Innostus oli jopa niin suuri, että he keräsivät marjoja ansaitakseen sillä onkirahat. Nyt he käyvät ongella aina, kun ehtivät, ja saalista tulee. Hyviä kalastuspaikkoja ovat laiturit, laittomat rannan nuotiopaikat, sillat ja muut rannoilla olevat suositut oleskelupaikat. Heillä on 200 kiloa nostava magneetti, 10 metriä narua ja muovinen keräilykassi. He luokittelevat saaliit kolmeen ryhmään. 1. Pieni metalliromu, jota tulee aina. 2. Isot löydöt niin kuin polkupyörät tai kottikärryt 3. Oikeat aarteet, jotka ovat olleet vasta vähän aikaa vedessä ja ovat käyttökelpoisia. Kalastus on nykyajan kaupunkikalastamista, jossa äidin ei tarvitse suomustaa ja perata saaliskaloja. Tänään kalakassin pohja peittyi pullonkorkkeihin. Teräviä kruunukorkkeja oli paljon laiturin vieressä, ja joltain oli irronnut ruuvi päästä. Tarttuipa onkeen myös pudonnut korvakoru. Kaikki Keuruun siltavedet on tutkittu, ja suurimpia saaliita oli yksi polkupyörän runko, jonka pojat kiskoivat rannalle. Kirkonkelloja ei löytynyt, ja poikien oli uskottava, että uponneiden kellojen tarina on sittenkin kansanperinnettä. Samaa tarinaa kerrotaan monessa paikassa. Siitä on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon useita erilaisia versioita. "Isä kamppaili aikansa tappajahain kanssa." Kävipä niinkin, että yksi pojista kalasti Jyväskylän satamalaiturilla, kun onki tarttui pohjaan. Pojan mielessä vilahti kuvia tappajahaista tai magneettiin kiinni jääneestä sukellusveneestä, eikä poika saanut onkea irti. Se oli juuttunut tiukasti. Ja syvälle. Pojan piti soittaa isälleen. Isä ajaa surautti satamaan, veti uimakamppeet ylleen ja sukelsi. Hän kamppaili aikansa tappajahain kanssa, kiskoi narua vastakkaiseen suuntaan ja sai kuin saikin magneettiongen irrotetuksi. Kalamiesten vehkeet olivat taas kunnossa. Olen kuullut poikien valittavan, että viisisenttisen voi magneetilla onkia, mutta kaksieuroset eivät tartu onkeen. Kultaharkoista puhumattakaan. Olen itsekin ollut näkemässä, kun saaliiksi on saatu viehe ja siihen ammoin tarttunut kala. Muutenkaan ei saalis ole aina ollut kovin houkutteleva. Vanhemmat ovat varoitelleet huumeneuloista ja isovanhemmat sodanaikaisista suutareista, joista pitää aina ilmoittaa poliisille. Veden alta nousee esiin arvaamattomia asioita. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä tulee. Mutta aina on saaliina yllätys ja löytämisen riemu. Kirjoittaja on keuruulainen kirjailija ja mummo.