Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Keihäslegendan elämä päättyi

Yksi suomalaisen keihäänheiton legendoista – lempinimeltään Äänekosken pikkujättiläinen – Jorma Kinnunen kuoli 25. heinäkuuta 2019. Hän oli syntynyt Pihtiputaalla 15. joulukuuta 1941. Ankeasta lapsuudesta huolimatta Jorma Kinnunen kohosi keihäänheiton maailmanennätysmieheksi 1969 ja Meksikon olympiakisojen hopeamitalistiksi edellisenä vuonna. Kolmas liikuttava hetki oli Jorma Kinnusella Tokion MM-kisojen aikana 1991, jolloin hänen oma poikansa, Kimmo Kinnunen kiskaisi itsensä maailmanmestariksi. Olin nähnyt Jorma Kinnusen maaotteluissa ja Kalevan kisoissa usein, mutta kanssakäyminen meillä alkoi Turussa 1977. Jorma oli jo lopettelemassa omaa uraansa, ja hän oli aloittanut Kimmon valmennuksen, kun tämä oli kaksivuotias. Tämä johti jo tuolloin siihen, että 9-vuotias Kimmo voitti alle 11-vuotiaiden Suomen mestaruuden, vaikka heittopaikalla häärinyt Jorma poistettiin katsomoon. Oma poikani Tommi Kärkäinen heitti viidenneksi, Kolumni jatkuu kuvan jälkeen. Noin seitsemän vuoden ajan poikani Tommi ja minä olimme yhdessä Jorman, Kimmon ja hänen toisen poikansa Jarkon kanssa Pihtiputaan keihäskarnevaaleissa ja useissa kisoissa. Jorman elämää kertasimme Kimmon omakotitalossa heinäkuulla kymmenen vuotta sitten. Jorman isä kaatui 1941 puolisen vuotta ennen poikansa syntymää, ja äiti joutui jättämään vuoden ikäisen lapsensa kasvatiksi. Suoranaista nälkää nähneen pojan pelastus oli ensin kouluruokailu ja 13-vuotiaasta alkanut rengin työ ruokaisassa talossa. ”Keihäsmiehen tulee olla retvakka ja venyvä kuin kuminauha.” Urheilussa hiihto oli Jorman päälaji nuorena, mutta renkipoika valmisti myös koivupuusta keihään. Ensimmäisessä miesten kilpailussa 14-vuotias poika jäi viimeiseksi, mutta 19-vuotiaana oli hän jo maailmantilaston kakkonen tuloksella 77,07. Noin 15 vuoden aikana Jorma Kinnunen rikkoi 80 metrin rajapyykin 199 kilpailussa – lienee maailmanennätys alallaan. Pauli Nevalan kanssa Jorma Kinnunen muodosti parin, josta on urheiluväen piirissä lukemattomia tarinoita. Urheiluliiton vaivaiset stipendit saatiin kymmenkertaiseksi, kun miehet astuivat 1970 Kalevan kisoissa kaikki heittonsa yli ja uhkasivat jäädä pois Ruotsi-ottelusta. Kansa villiintyi, kun kaverit sopimuksensa mukaan tappelivat kerrankin kentällä ja rikkoivat toistensa keihäitä, vanhoja romuja. Jorma Kinnusen vahvuus keihäänheittäjänä oli nopeus. – Ei norsun voimilla mitään tee, jos on hidas. Keihäsmiehen tulee olla retvakka ja venyvä kuin kuminauha, sanoi Jorma ohjeenaan tulevillekin keihäsmiehille. Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt kaupunginjohtaja.