Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tutkimus: Kirjeet kertovat tšekkiläisperheen elämästä vuosina 1900–1968

Keuruulla lukionsa käynyt ja nykyään kieltenopettajana Turussa toimiva Johanna Kulmala väitteli Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisen alalta 27. elokuuta. Väitöstutkimuksessaan The Letter is Only a Poor Expression of what Heart Overflows – Family Letters from the 20th Century Czechoslovakia (Kirjeessä voi kertoa vain aavistuksen siitä, mitä sydämessä on – Perhekirjeitä 1900-luvun Tšekkoslovakiasta) Kulmala perehtyy yksityiseen tšekkiläiseen kirjeenvaihtoon vuosilta 1900–1968. Väitöstilaisuus etänä verkossa Korona-aika on vaikuttanut akateemiseen protokollaan siten, että Kulmalan väitöstilaisuus tapahtui etäyhteyksin verkossa. – Etänä väitteleminen oli varsin sujuvaa, kun ympärillä oli asiantunteva tiimi, joka piti tekniikan ja muut käytännönjärjestelyt hyvin hallussa. Protokollasta ei ymmärtääkseni poikettu muutoin kuin siten, että vastaväittäjäni, professori Lucie Saicová-Rímalová Kaarlen yliopistosta eli Univerzita Karlovasta oli Prahassa eikä livenä paikan päällä, Kulmala toteaa. Etäpalaverit ovat tulleet Kulmalalle tutuiksi tämän vuoden aikana, mutta itse tutkimus on vaatinut runsaasti kenttätyötä Tšekin tasavallassa, Slovakiassa ja Saksassa. – Olen kiitollinen miehelleni Turkka Kulmalalle , joka osallistunut matkoilleni. Kävimme tapahtumapaikoilla, joista kirjeitä oli kirjoitettu, ja haastattelin kirjoittajien sukulaisia ja tuttavia. Mieheni teki hyviä ammattimaisia ehdotuksia, miten kääntää hankalasti kieleltä toiselle taipuvia termejä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kirjetutkimuksessa on Kulmalan mukaan usein se tilanne, että asiayhteydestä pystyy päättelemään vain vähän. – Tästä syystä käännösten täytyy perustua jonkinlaiseen kompromissiin, joka avautuu myös lukijalle, Kulmala sanoo. Maa, jonka rajalinjoja on siirrelty Tšekkoslovakia itsenäistyi Itävalta-Unkarista vuonna 1918, kun kaksoismonarkia hajosi ensimmäisen maailmansodan myötä. Vuosina 1938–1945 se lakkasi olemasta, kun saksalaismiehitys jakoi sen kahtia. Vuonna 1968 Varsovan liiton joukot miehittivät maan. Lopullisesti Tšekkoslovakian aika päättyi vuoden 1992 lopussa, ja vuoden 1993 alusta astui voimaan jako Tšekin ja Slovakian välillä. Aikoinaan Turkuun opiskelemaan muuttanut Kulmala teki pro gradu -työn isoisänsä kirjoittamista kirjeistä rintamalta. Tie jatkotutkimukseen aukesi mielenkiintoisen sattuman kautta. – Tehdessäni Prahassa luovan kirjoittamisen kursseja helmikuussa 2011 Josef Škvoreckýn kirjallisuuden laitoksella yksityisessä korkeakoulussa opettajani Daniel Soukup kysyi, haluaisinko tutustua kirjeisiin, joita hän oli löytänyt kotitalonsa kellarista. Ne oli kätketty sinne todennäköisesti miehityksen alussa. Totta kai halusin, ja Soukup lahjoitti minulle lähes 150 käsin kirjoitettua kirjettä, joita Lorencovin perhe on kirjoittanut toisilleen. Kirjeissä puhuvat harvinaiset äänet Säilyneet kirjeet ovat osa yhdelle perheelle suunnatusta ja osin perheenjäsenten keskenään käymästä kirjeenvaihdosta. Osittain kyse on erillisistä perhekunnista, ja joitakin kirjeitä on tullut perheen ulkopuolisilta henkilöiltä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Kirjeissä äänen saavat useat sellaiset toimijat, joiden ääntä ei kovinkaan usein kuule: teini-ikäiset rakastavaiset Itävalta-Unkarin viimeisinä aikoina, nuori munkki luostarin yksinäisyydessä, keskitysleirivanki Sachsenhausenista ja naiset rakentamassa maataan uudestaan sodan raunioiden keskellä, Kulmala kertoo.. – Vanhimmat kirjeet ovat perheen äidin Marien eli Mařenkan nuoruudenrakastetulta Františekilta , jonka kanssa ystävyys lopulta hiipui 1910-luvulle tultaessa 28 kirjeen ja 8 postikortin jälkeen. Kirjeenvaihtoa käytiin pääasiassa Itä-Böömissä, Länsi-Määrissä ja Prahan seudulla. Mařenkan pojalle Mirekille kirjoitti tämän koulutoveri Pavel . Kokoelmassa on kirjeitä myös Sachsenhausenin keskitysleiriltä, minne Mirek joutui, kun lääketieteen tiedekunta suljettiin 3 vuodeksi ja opiskelijat leimattiin poliittisiksi vangeiksi. Sieltä Mirek kirjoitti isälleen Josefille . Kulmalan tutkimus taustoittaa nimenomaan Mařenkan persoonaa ja arkea, vaikka aineistossa ei ole säilynyt yhtään tämän itsensä kirjoittamaa kirjettä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Valitsin kirjeiden tarinallisuuden analysointiin narratiivisen tutkimusmenetelmän, jonka ovat kehittäneet kielitieteilijä William Labov ja elokuvaohjaaja Joshua Waletzky 1960-luvulla. Kirjeistä löytyy usein yksi kehystarina ja useita sivujuonia. Tutkimuksessani esittelen kirjeistä poimittujen esimerkkien avulla, miten aineisto muodostaa Labovin ja Waletzkyn mallin mukaisen kokonaistarinan. Teksti syntyy joka lukukerralla uudestaan Tutkimuksellisesti tarinasta erottuvat osat ovat aiheeseen johdattava abstrakti , tarinan alkuun johdattava orientaatio , ristiriitoja, jännitteitä ja yllätyksiä tuova mutkistava tekijä , toimijoiden ja tapahtumien arviointi , loppuratkaisu sekä päätäntö . – Tutkimukseni lopputulos on lyhykäisyydessään, että klassinen malli toimii aineistossani. Kirjeistä näkee, että tavallisten ihmisten toiminta muodostuu historiaksi ja suuret historian tapahtumat vaikuttavat heihin voimakkaasti. Filosofi Paul Ricœurin mukaan teksti syntyy, kun kirjoittamisen maailma ja lukijan maailma kohtaavat. – Oikeastaan voisi sanoa, että teksti syntyy jokaisella lukukerralla uudestaan. Oma koulutustaustani on luovassa kirjoittamisessa, kielitieteessä ja kielten opetuksessa, ja nämä tekijät ohjaavat tulkintojani tutkijana tietoisesti ja tiedostamattomasti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kulmalan aineisto koostuu vanhoista teksteistä, mutta mitä tutkija ajattelee nykyajan sähköisistä viesteistä? – Nähdäkseni kyse on samanlaisen viestimistarpeen täyttämisestä. Sisällöllisesti viestit ovat samanlaisia nykyäänkin. Se on toinen juttu, miten sähköiset viestit säilyvät ja mitä viestinnästämme jää jäljelle vaikkapa 100 vuoden päähän, Kulmala puntaroi. Väitöstilaisuuden kustoksena toimi professori Tuomo Lahdelma Jyväskylän yliopistosta, ja akateeminen keskustelu käytiin englannin kielellä.