Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Leo Jokinen on roskankerääjien kuningas

Leo Jokisen voi nähdä parhaiten anivarhain aamuisin työssään Keuruun kaduilla. Silloin liikennettä on vähän ja parkkipaikat vielä tyhjinä, joten roskien keruu sujuu helpommin kuin päiväaikaan. On suorastaan pelottavaa ajatella, miltä Keuruun keskusta näyttäisi ilman Jokisen työpanosta. – Mitä kauniimpi sää, sitä enemmän roskia. Joinakin kesäaamuina olen kerännyt jopa seitsemän jätesäkillistä roskaa keskustan alueelta, mies tietää kertoa. Pahimpia ovat ne paikat, joissa nuoriso viettää iltaisin ja öisin aikaansa. Eniten teiden ja katujen varsilta löytyy Take away –kertakäyttöisiä kahvimukeja. Koulujen läheisyydestä löytyy roskaa, jota jää jälkeen kaupoista haettavista eväsleivistä ja muusta pikaruuasta. Eniten Jokinen inhoaa tupakan tumppeja, sillä niitä on hankala saada noukittua roskapihdeillä. – Ihmettelen sitä törkyä, joka kertyy roskapönttöjen läheisyyteen. Roskan voisi helposti laittaa pönttöön, mutta se heitetäänkin maahan. Iloinen työhullu Leo Jokinen on toimintakeskus Navikan työntekijä, mutta Keuruun kaupungin kunnallistekniikan yksikkö maksaa tietyn osuuden palkasta. Mies on työskennellyt nelisen vuotta kaupungin viheraluemestari Heli Nousiaisen alaisuudessa roskankeräyksen parissa. Vapaa-aikoinaan Jokinen talkoilee jäähallilla erilaisissa tehtävissä. Hän tunnustaa olevansa työhullu ja rakastavansa ulkona liikkumista. Nousiainen ei tiedä Suomessa toista kaupunkia, jossa roskan keräys olisi niin hyvin hoidettu kuin se Jokisen ansiosta on Keuruulla. – Leksa on niin tunnollinen ja innokas työtehtävästään, että lomalle lähtö on hänelle tuskaa. Hänen poissaolonsa näkyy heti katukuvassa roskaantumisena, sillä meiltä ei riitä työntekijöitä kokoaikaiseen roskan keruuseen, Nousiainen kertoo. Jokisen käyttämä polkupyörä ja sen peräkärry ovat miehen itsensä omaisuutta, mutta roskapussit ja suojavaatteet hän noutaa kaupungin varastokeskuksesta. Toisinaan työtehtäviin kuuluu muita yleisien alueiden kunnossapitotöitä. Talvisin Jokinen tekee osan työajastaan lumitöitä Tuurilassa. Tupakan tumpit pahimpia Jokisen silmissä leimuaa, kun hän puhuu roskaajista. Oman kotikaupungin tahallinen sotkeminen on hänestä käsittämätöntä. Siitä aiheutuvat kulut lankeavat viime kädessä veronmaksajien kontolle. Sitä paitsi roskista päätyy luontoon erilaisia saasteita ja ne aiheuttavat vaaratilanteita eläimille. Myrkyllisistä roskista pahimpia ovat tupakan tumpit. Heli Nousiaistakin ne huolestuttavat: – Tumpit kulkeutuvat sade- ja sulavesien mukana hulevesiverkoston kautta pahimmassa tapauksessa Keurusselkään. Sieltä ne ja niiden myrkyt saattavat päätyä kaloihin ja loppupeleissä ihmiseen. Jokinen lajittelee keräämänsä roskat. Luonnollisesti hän kierrättää pullot ja tölkit. Ongelmana on viime aikoina ollut oikean käden rasitusvamma, sillä roskapihtien käyttö vaatii sormivoimaa. Hänen on silti vaikea pysytellä pois töistä, vaikka sairauslomaa olisi tarjolla. – Tykkään työstäni kovasti. Keksisin kyllä muutakin hommaa, jos roskaajia ei olisi. Mitään aarteita en ole koskaan tien varsilta löytänyt, Jokinen summaa nauraen.