Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Montako kimalaista niityllä pörrää? – Vapaaehtoiset kirjaavat kimalaisten määriä neljästi kesän aikana

Suomen ympäristökeskuksen Pölyhyöty-hankkeen vapaaehtoiset kartoittavat kesän aikana kimalaisten määrää eri puolilla Suomea. Mukana on myös kaksi laskentareittiä Keuruulta. – Kimalaiset lasketaan neljä kertaa kesän aikana. Kuljemme joka kerta saman laskentareitin, noin kilometrin pituisen matkan ja kirjaamme kimalaishavainnot viiden metrin levyiseltä ja kolmen metrin korkuiselta alueelta. Laskentareitti on kuin putki. Voimme myös pyydystää kimalaisia haavilla ja laittaa lasipurkkiin tarkempaa lajinmääritystä varten. Lopuksi ne päästetään vapaaksi, kertovat keuruulaiset vapaaehtoiset Tuomo Kääriäinen , Jouko Pihlainen , Tapani Asunta ja Juhani Kiltinen . Kimalaiset voidaan tunnistaa joko lajeittain, lajiryhmittäin tai pelkästään merkinnällä kimalainen. Suomen ympäristökeskus järjesti vapaaehtoisille laskijoille keväällä, huhtikuun lopulla koulutuksen, jossa käytiin läpi muun muassa kimalaisen tunnistamista ja elintapoja sekä laskennan toteuttamista. – Kimalainen on kiehtova eläin ja sen elintavat ovat paljon monimutkaisempia kuin tulisi ajatelleeksikaan, sanoo Kääriäinen. Esimerkiksi keväällä lattialla mönkivä kimalainen on talvihorroksesta herännyt kuningatar, jota ei missään tapauksessa saa tappaa, vaan päästää ulos vapaaksi perustamaan uutta yhdyskuntaa. – Sisälle tulevat kimalaiset ovat usein kartanokimalaisia. Kannattaa muistaa, että niillä on myrkkypistin ja ne puolustautuvat sen avulla joutuessaan ahtaalle, sanoo Kääriäinen. Kimalaiset rakentavat pesänsä maahan ja niitä voi auttaa esimerkiksi rakentamalla puutarhaan keinopesän. Keväällä kimalaiset saavat ravintoa lähinnä pajuista, kesän mittaan kukkivat kasvit ovat niille tärkeitä ruuan lähteinä. – Kimalaisilla on jaloissaan siitepölyvasut, joihin ne keräävät siitepölyä samalla kun keräävät mettä kukista, kertoo Kääriäinen. – Kimalaisista löytyy tietoa Pölyhyöty-hankkeen sivuilta, myös Suomen kimalaiset -kirjassa on paljon lajitietoa. Itse laskennassa hyvä varuste on myös hyönteishaavi, vaikka kimalaiset ovat niin vikkeliä, ettei niitä helposti saa haaviin, sanoo Kääriäinen. Laskenta kerran kuukaudessa Keuruulaisryhmä kiertää kaksi laskentareittiään kerran kuukaudessa. Toinen reiteistä on kirjailijakoti Vuorelassa ja toinen Asunnalla. – Sellainen tuntuma jäi keväältä, että kuningattaria oli ensimmäisellä laskentakerralla liikkeellä jonkin verran. Toisella kerralla havaintoja oli aika vähän, ehkä työläiset eivät vielä olleet ehtineet varttua. Kolmas laskentakierros on heinäkuun lopussa ja viimeinen elokuun lopulla. Niillä sitten varmistuu kimalaisten määrä lopullisesti, sanovat Kääriäinen ja Pihlainen. Aurinkoisena päivänä Kamanan takana sijaitsevalla luonnonhoitoniityllä kimalaistyöläisiä lenteli kymmeniä vikkelästi kukasta kukkaan. – Kimalaislaskenta on mukavaa puuhaa, sillä ne lentävät vain hyvällä säällä, mukavahan se on hyvällä ilmalla liikkua luonnossa, miehet sanovat. Kasveja pölyttävät niin perhoset, kovakuoriaisetkin kuin lepakotkin, mutta tärkeimpiä ovat mesipistiäiset. Suomessa ahkerimpia pölyttäjiä ovat kimalaiset. Kimalaislajeja on maassamme 37, kolme uhanalaista. Pölyttäjien tilanne tunnetaan huonosti, eikä niiden lukumäärän muutoksia ole seurattu järjestelmällisesti. Tätä tilannetta korjaamaan Suomen ympäristökeskus aloitti kansallisen kimalaisten seurantaohjelman, Pölyhyöty-hankkeen. Tutkijat ja vapaaehtoiset ovat jalkautuneet maastoon laskemaan kimalaisia. Eri puolilla Suomea vapaaehtoisia laskentaryhmiä on kaikkiaan 90. Tavoitteena on käynnistää seuranta vakiintuneesti kesällä 2021. Pölyttäjäkato huolestuttaa kaikkialla Pölyttäjähyönteisten kato huolestuttaa kaikkialla maailmassa. Tuoreen tutkimuksen mukaan Britanniassa havaittiin mehiläisiä ja kukkakärpäsiä keskimäärin 11 lajia vähemmän neliökilometrillä kuin vuonna 1980. Vähenemistä on havaittu muuallakin läntisessä Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Kiinassa on jopa alueita, joilta luonnonpölyttäjät ovat kadonneet kokonaan. Pölyttäjäkato on uhka paitsi maapallon monimuotoisuudelle, myös ruuantuotannolle. Arviolta kolme neljäsosaa maailman kukkakasveista on riippuvaisia eläinpölytyksestä. Maapallon ekosysteemit perustuvat siis hyvin pitkältä kasvien ja pölyttäjien yhteistyölle. Myös ihmiskunnan ruuantuotanto on pölyttäjien palveluksien varassa: hyvin suuri osa viljelykasveista on riippuvaisia tai vähintään hyötyy hyönteispölytyksestä. Tärkeimpiä syitä pölyttäjien ahdingolle ovat elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen, luonnonniittyjen vähyys, ympäristömyrkyt sekä taudit. Myös lahopuun vähyys vaikuttaa: monet hyönteiset kaivertavat toukilleen pesäkolon lahoon puuhun. Kansainvälisen Luontopaneelin vuonna 2016 julkaiseman raportin mukaan pölyttäjäkantojen heikkeneminen uhkaa maailmanlaajuisesti sekä luonnon- että viljelykasvien pölytystä, ja voi siten heikentää luonnonkasvien siementuotantoa ja viljelykasvien satotasoja. EU on käynnistänyt yhteisen aloitteen pölyttäjien tilan parantamiseksi. Tarve pölytyspalveluiden turvaamiseksi osana kestävää maataloutta on tunnistettu myös Suomen julkisessa keskustelussa. Lähde: Syke Kimalaiset ovat tehokkaita pölyttäjiä johtuen muun muassa runsaudestaan ja kyvystään irrottaa siitepölyä heteistä värisyttämällä. Värinäpölytyksestä hyötyvät muun muassa ruusut, mustikka, tomaatti. Pitkäkieliset kimalaiset ovat syvätorvisten kukkien, kuten apiloiden, pillikkeiden, peippien ja ukonhattujen tärkeimpiä pölyttäjiä. Ukonhattukimalainen (Bombus consobrinus) kerää siitepölyä vain lehtoukonhatun kukista. Kasvatettuja kimalaisia hyödynnetään esimerkiksi tomaattien, mansikoiden ja hedelmäpuiden pölyttäjinä. Lähde: Juho Paukkunen, Pölyhyöty-hankkeen koulutus 27.4.2019