Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Älä luovu! Vai ehkä sittenkin?

Luopuminen ei ole kiva sana. Se kuulostaa hieman antautumiselta. Se on sukua luovuttamiselle, mutta kukaan meistä ei saa koskaan luovuttaa. Jääkiekkoilija pelaa ottelunsa loppuun, vaikka hampaat putoilisivat suusta. Poliitikko ei luovu vallasta, ei ennen, kuin on aivan pakko. Viime viikot ja kuukaudet ovat opettaneet meitä luopumaan monista asioista. Olemme luopuneet suudelmista ja halauksista. Olemme luopuneet kosketuksesta, ellemme ole aivan varmoja, että kosketuksen kohde on ”puhdas”. Olemme luopuneet läheisyydestä. Olemme luopuneet yhteisistä hetkistä kahviloissa ja ravintoloissa. Olemme luopuneet yli 70-vuotiaiden ihmisten tapaamisesta. Monet ovat joutuneet luopumaan työstään. Jotkut ovat luopuneet yrityksestään, joka on mennyt konkurssiin. Jotkut ovat luopuneet puolisostaan, perheestään, lapsistaan. Monet ovat luopunet unelmistaan ainakin hetkeksi. Luopuminen ei ole helppoa, ja juuri siksi sitä kannattaa harjoitella. Monissa itämaisissa uskonnoissa ja filosofioissa luopuminen on kaiken ytimessä. Koko ihmisen elämä on luopumista: lapsena luopumista äidin sylistä ja isän lämmöstä. Myöhemmin elämä pakottaa luopumaan vanhemmistaan. Tai nuoruudestaan. Tai tulevaisuuden suunnitelmista. ”Voi olla, että meidän on vielä luovuttava monesta asiasta.” Luopuminen on aina terveellistä, vaikka se usein tuntuukin kirvelevältä tai epäoikeudenmukaiselta. Miksi minun pitäisi luopua tästä, kun tuo toinen voi pitää kaiken itsellään? Miksi minun pitäisi luopua omista eduistani, kun tuo toinen kerää niitä itselleen? Miksi minun pitäisi luopua rakkaista tavaroistani, vaikka niistä ei ole mitään haittaa? Ehkä nämä kuukaudet pitäisi ottaa tarpeellisena luopumisen harjoituksena. Voi olla, että meidän on vielä luovuttava monesta asiasta. Siihen voi pakottaa vaikkapa ilmastonmuutos, jonka torjuminen vaatii meiltä monesta luopumista. Mutta loppujen lopuksi sekin voi olla tervehdyttävää ja kirkastavaa. Teen melkein joka päivä tiibettiläisen hengitysharjoituksen, jossa on kolme osaa. Keskimmäinen osa on luopuminen. Se tarkoittaa vahvaa uloshengittämistä. Luopuminen tarkoittaa irrottautumista, se tuntuu ruumiissa, suonissa ja mielessä. Nukkumaan mennessä se tyhjentää pään ajatuksista ja mielen tunteista, joihin olen ripustautunut huomaamattani. Hengitysharjoitus on tarkoitettu elämää varten. Mutta myös kuoleman hetkelle. Kuolema on lopullinen luopumisen hetki. Toivon, että muistan harjoitukseni juuri sillä hetkellä. Kirjoittaja on viettänyt melkein koko elämänsä viestinnän parissa.