Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Tärkein ratayhteys on Keuruulla edelleenkin syrjäytetyssä asemassa

MIELIPIDE Syitä on sysissä kuin sepissäkin. Keuruun rautatiepolitiikka, onko sitä vai onko se vain kuin takarivistä huutelua? Eikö historia yhtään kerro, mitä on asettuminen vain odottavaan olotilaan kuin kuuta nousevaa odottaen? Se voi tuoda tullessaan kaikkea muuta, mutta ei ainakaan sähköratojen ihmettä Haapamäen ratakolmioon. Tämä on kuin Postin valikoitua peittojakelua, sinne jaetaan, missä tiedetään lähettäjän toiveen mukaan rajattua ja hyvää kylvöntuottoa saatavan. Eivätkö kylväjät ja heidän tarkoitusperänsä ole vieläkään Keuruulle tuttuja? Suuret lupaukset, ovatko ne koskaan VR:n ja maakuntaliiton toimesta toteutuneet Keurusseudulla? On ihmeellistä, että vieläkin on yhä luottoa keskisuomalaisiin kansankäskyläisiin eduskunnassa. Kun Haapamäki oli poliittisilla lehmäkaupoilla ja oikoradoilla hiljennetty ilman mitään kaikkien tietämää ja luvattua kompensaatiota, jonka toteuttamista kyllä aina kansankäskyläiset muistuttivat itse paikkakunnan ajaa. Tämän alueen osa kun on aina ollut, luopua jostain, kun viedään täältä kaikkea arvokasta pois kunnankin toimesta ja aina jollain verukkeilla korvaamattomilta osaamisalueiltaan mahdollisimman vähin äänin toisille Haapamäen kiertoraiteille, missä kaikki oli aloitettava taas kuitenkin alusta pitäen oppimalla. Kummaa teurastuspolitiikkaa, jota ympäristökaupungit ovat VR, hyväksyvällä suosiolla vuosikymmeniä toteuttaneet. Muuta kummaa on, se että usko toteutuksiin vain vahvistuu, kun historiaa ei tunneta ja vaikka lupaukset jäävät hämärän peittoon edelleenkin, jos jonkinlaisia porkkanoita kylvämällä. Niin eikö olisi jo aika kuunnella, niitä jotka tuon toimintakulttuurin kuviot ovat vuosikymmenten saatossa oppineet tuntemaan ja tietävät, ettei niillä alunperinkään ole ollut mitään toteuttamistarkoituksia. Vaan se on ja ainoastaan tilanteen mukaista hallintaa, sekä omaksi eduksi kääntämistä maakuntakeskuksen tarpeita kulloinkin kehityksen kokonaisnäkymissä ja nykytrendien valossa tutkailtaessa. Ihmetystä todella herätti Rinteen tenttaamistilaisuudessa ja toivomuskaivoon kertoa vain yksillä virkkeillä, että kas kummaa onhan meillä olemassa myös Haapamäki–Pori uutta liikenteelle ottamista odottava ratayhteys. Mutta kysynpä, mitä se vielä odottaa? Eikö työryhmä joka tuota PPH-rataa (Pori–Parkano–Haapamäki), vie eteenpäin ole hyvin toimintaristiriitoja aiheuttavalla kokonpanolla kutsuttu kokoon ja aiheuta vetoja kahteen, ellei kolmeen suuntaan, niin siitäkö johtuen koko projekti näyttää jauhavan jatkuvasti vain paikallaan. Onkohan myös niin, ettei nykyinen työryhmä tällä kokoonpanolla voi ehkä aivan objektiivisesti edistää projektin finaaliin vientiä, sillä nykyiset maakuntaliittojen intressit ja kasvaneet uudistettavat ratasuunnitelmat ovat tällä hetkellä ilmeisen ristiriitaisia tämän ratayhteyden peruskorjauksen kanssa ja vaikeuttavat tämän jo ikuisuusprojektilta haiskahtavan projektin loppuun saattamista hyvinkin konkreettisella tavalla, sillä oma etu on aina paras etu? Arvoisat Keuruun kokousedustajat, pitäisikö jo uskaltaa vaatiakin jotain näyttöjä aidoista kokousyhteistavoitteesta, eikä asennoitua kuin häpeillen itse sen toteutuksen hidastamiseen, kun tuo sähköporkkana velvoittaa olemaan hiljaa rivissä, ehkä ajattomasti? Muuten, Keuruun perussynti toteutuu ja kostautuu jälleen, kun odotetaan ja odotetaan vielä vain kiltisti, että aika korjaisi ja toisi aikanaan kuin lahjana, vielä tuon liikenteelle avausihmeen Haapamäki–Pori radalle. Vaikka Etelä–Suomen kaksois– ja jopa kolmiraiteittaminen imisivätkin, jos kysytään kaikki ratainframiljoonat vuosiksi eteenpäin. Herätkää jo huomaamaan, että muualta ei löydy näin hyvää ja kilpailevaa ratasuunnittelukohdetta, eikä hetimmiten ole tulossakaan tavaraliikenteen kokoavaksi pääradaksi, jolla olisi koko valtakunnan kansantaloudelle yhtä laajoja etuja tuoda tullessaan. Mutta sokaiseeko korkeimmat päättäjämme uuden ratakiskon kiilto ja oman maakuntansa etu vain aikasäästö minuuteissa laskettuna. Siksi on suunnittelun ja työn alle pikaisesti saatava Pohjanmaan radalta haarautuva Ylivieska–Haapajärvi–Saarijärvi–Pori–Haapamäki–Venäjän raja, etelä-pohjoissuunnista 200 kilometriä alueilta kokoava tavaraliikennepäärata. Eri kiskoille siirto, pois pääradalta voi vain taata onnistuneena toteutuksena henkilöliikenteeseen kaivatun ja halvimman mahdollisuuden nopeuden lisäämiseen ilman turhia kaksoisraiteittamisia. Porin sataman edut ovat ylivoimaiset: Jäätön murtajista vapaa 12 metriä syväväylä, suurtonninosturit, vapaata laituri- ja satamakenttäkapasiteettia sekä ro-ro-laivausoptio, nämä faktat ovat hyvinkin vertailukelpoiset mihinkä tahansa Etelä–Suomen satamaan nähden, jotka ovat pian, ellei osa jo ole kapasiteettinsa äärirajoilla. On huomionarvoista, että biokaasuprojektit, vihreä biokaasurata ja joka radan biokaasuveturin kehitystyö, sekä läheisen biokaasuterminaalin erinomainen sijainti alueella, ovat kallisarvoista jo olemassa olevaa ja heti toteutettavaa rautatieinfran järkevää käyttöönottoa toteutuskelpoisin laskelmineen, jolla tässä kohteessa edesautetaan Haapamäki–Pori radan liikenteeseen peruskorjausta, sekä Haapamäki–Saarijärvi osuuden rakentamista, ennen sotia tehdyllä rakennuspäätöksellä ja tuovat miljoonaluokan säästöt verrattaessa kyseenalaisiin minuuttihyötyisiin kaksoisraiteittamisiin. Kirjoittaja puolustaa Haapamäki–Pori radan avaamista.