Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Melkein täydellinen joulu

Niillä oli niin vähän, leipää, vettä, luola nukkumiseen. Lammaspaimenen työtä pidettiin vähäpätöisenä. Sitten yhtenä yönä, siellä kaukana, kun paimenet vahtivat öistä laumaa ja pedot kiersivät pensaikoissa, tapahtui erityistä ja suurta. Mainosten täydellinen joulu on outo käsite. Jokaisen täydellinen joulu on erilainen. Yhdelle se on yltäkylläisyyden juhlaa, toiselle riittävät vähäiset varustukset. Luulen, että täydellistä joulua ei voi itse tehdä; sen saa lahjaksi. Lapsuuskodin juhlakulttuuri vaikuttaa jouluvarusteluihimme. Perinteet ovat arvokkaita, mutta eivät aina siirrettävissä aikakaudesta toiseen. Ne naiset, jotka jouluaattona puolilta päivin pillahtavat pelkästä väsymyksestä itkuun, voisivat ehkä tarkistaa täydellisen joulun vaatimuksia. Se ei ole helppoa; kaiken hosumisen takana on pelkkää hyvää tahtoa ja ilahduttamishalua. On kuitenkin hyvä muistaa, että tuon hälinän keskellä on pieni olento ja suuri ihme. Emme me voi sitä käsittää, mutta jouluyönä sen tuntee, lempeyden ja kummallisen rauhan. ”Täydellistä joulua ei voi itse tehdä.” Monissa jouluelokuvissa on kohtaus, jossa lapset laulavat ovilla. Kun kirkassilmäinen joukko kaiuttaa riemuisasti Oi Betlehem sä pienoinen tai Kautta avaruuksien , se vaikuttaa aina, hipaisee täydellistä joulua. Äitini opetti sisarelleni ja minulle kansakoulussa oppimiaan joululauluja, sellaisia, joita Valkeajärvellä ei laulettu. Me saimme sitten esittää niitä koulun kuusijuhlassa. Illan tullen hämärtyypi , Talvi-illan tähtilöitä ja muita. Pidin silloin itsestään selvänä, että tietysti äiti muisti ne laulut hyvin. Nyt ihmettelen sitä. Laulut siirtyivät siihen aikaan luontevasti sukupolvelta toiselle. Seisoimme kuusen vierellä flanellimekoissamme ja lauloimme innoissamme. Kuulin äskettäin, että tyttärenpoikani menee kolmen muun pojan kanssa Helsingin Stokkalle joululaulamaan. Minulle tuli siitä hyvä mieli. Tottahan pojat odottavat iloisia kilahduksia rahalaatikossa, mutta onhan siinä muutakin. Nelikko kuuluu koulunsa kuoroon, mutta joutuu opettelemaan ihan oman ohjelmiston. Laulaminen on heille mieluista. Kuvittelen mielessäni elokuvan kohtauksen. Jouluvalot sädehtivät tavaratalon ovilla, joilla kiireiset ihmiset puikkelehtivat. Pojat laulavat. Jotkut kulkijat pysähtyvä kuuntelemaan. –  Oi sä riemuisa, oi sä autuisa , ja lumihiutaleet leijailevat hitaasti maata kohden. Kirjoittaja on keuruulainen kirjailija.