Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lasten elämää Keuruulla 100 vuotta sitten: Rusinasoppaa ja vauvakaappaus

Selän takaa tuli mies ja sanoi, että hakee minulle seuraavasta talosta kasetin. Sanoi ja meni. Tallusteltiin koiran kanssa perässä. Sitten kädessäni oli C-kasetti. Äänitteeltä löytyi kaikenlaista, lopulta myös sen merkittävä osa: Aino Hokkanen ja Saima Koto muistelivat lapsuuttaan Keuruun Tervan tienoilla. 80-luvun alun tallenteelta sukellettiin vuoteen 1918 ja muistelijoiden lapsuuteen, jota kaikenlainen aineellinen niukkuuus varjosti. Erityisesti sen koki Saiman, syntyisin Nyman , perhe, josta perheenäiti oli menehtynyt lapsivuoteeseen. Saima kertoo nauhalla onnellisista vierailuista Hokkasen eli Taipaleen perheessä. "Aino laittoi tuolit nätisti seinän viereen ja niille sitten valkoisen vaatteen. Sen takana hän sitten leikkasi pullaletistä paksuja siivuja. Siihen vierelle laitettiin vielä rusinasoppakattila. Me syötiin sopasta kaikki rusinat." Ainon äiti oli ilmeisesti pitkämielinen ja ymmärtävä. Muistelijoiden mukaan nuoren neidin ravintolatarjoilusta ei koitunut kurinpitotoimia. Vauvakaappaus ja nopea palautus Vauvakaappaus sen sijaan päättyi pikaiseen palautukseen. Koska Nymanin perheellä oli pieni vauva ilman äitiä, puuhakas Aino päätti auttaa. Hänen mielestään tulokas soveltui paremmin Taipaleen huusholliin. Niinpä neiti kääräisi tytön viltin sisälle ja kiikutti kotiinsa. Kun äiti tuli ulkoa, hän kuuli kamarista outoa kitinää. "Kissa se siellä," kaappari yritti. Tarina päättyi siihen, että Orvokki kiikutettiin takaisin Nymaneille. Tervan lapset leikkivät paljon keskenään, ei siinä mitään hienoja välineitä tarvittu. Vuoden 1918 ajankuvaa Rouvat muistelevat nauhalla myös vuoden 1918 Keuruuta, Työväentalon lähellä kun asuivat. Nälissään vangit pyytelivät lapsilta suolaheiniä. Saima Koton mukaan leipääkin yritettiin antaa, mutta vartijat olivat tiukkoina. "Katseltiin miten pihaan kaivettiin pitkää ojaa. Mannerheimin armahduskäsky ehti väliin." Sekä Aino Hokkanen että Saima Koto onnistuvat välittämään lyhyessä nauhapätkässä paitsi lapsuuskuviaan, myös sitä sivistystahtoa, joka Suomen 1900-luvun alun väritti. Nauhallakin lausutaan ja lauletaan; äänitys on ollut harvinainen tapahtuma. Kun aikani selvittelen kasetin ihmisiä, sen omistajaksi paljastuuu Jari Ylimmäinen , Aino Hokkasen lapsenlapsi. Saima Koto teki elämäntyönsä kotiäitina. Aino Hokkanen työskenteli koulun keittiössä.