Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Taistelukohtaukset tallentuivat muisti- ja valokuviksi – Haapamäellä osaksi kuvatun Talvisota-elokuvan filmauksista 30 vuotta

Talvisodan alkamisesta tulee lauantaina kuluneeksi 80 vuotta. Aiheesta tehty Pekka Parikan ohjaama Talvisota -elokuva on yksi suomalaisen elokuvahistorian merkkiteoksia, jonka ensi-ilta oli päivälleen sodan syttymispäivänä 50 vuotta myöhemmin 1989. Osittain Keuruun Haapamäellä kuvatusta elokuvasta on olemassa ennen julkaisematonta valokuvamateriaalia, sillä keuruulainen Esko Soini kierteli elokuvan kuvauksissa mukana kahden kameransa kanssa ja taltioi runsaasti valokuvia filmatisoinnin etenemisestä Haapamäen Riihossa. – Sain suusanallisen luvan päästä kuvaamaan elokuvan tekoa sillä edellytyksellä, etten teloisi itseäni. Lupa heltisi silloin elokuvaohjaaja Matti Kassilan suhteiden avulla, Soini kertoo. Soini kuvasi kahden päivän ajan elokuvan eri kohtauksia Riihossa sijaitsevalla Korpimäellä sekä Haapamäen keskustassa. – Yksi vaikuttavimmista kohtauksista oli Haapamäen keskustassa kuvattu kahden asuintalon polttaminen. Niin sanottua ”Pyramidia” vastapäätä olleiden talojen tuhoutumiset elokuvassa koskettivat, sillä talot olivat hienoja vanhoja rakennuksia, jotka uhrattiin taiteen vuoksi. Muistan, miten tuli kuumat paikat, kun tuuli toi lämmön roihuavasta talosta iholle, muistelee Soini. Moijasentien varrella käyty ”suuri hyökkäys” ikuistui Soinin kameralle useina kuvina. Yhdessä valokuvassa panssarivaunu laskeutuu mäeltä alas kohti Riihontietä ja taustalla olevalla Ylisenjärvellä räjähtävät panokset nostavat vettä ja jäätä ilmaan. – Monissa kuvissa taustalla näkyvät kohteet, joita ei haluttu filmille, häivytettiin tehostesavuilla piiloon. Tapa on elokuvissa normaali, jos jotain kohdetta ei haluta näkyviin, Soini tietää. Lumen puute hankaloitti kuvauksia Elokuvan sotakohtauksissa käytettiin myös lentokoneiden pienoismalleja. Pienoismalleilla jäljiteltiin sodanajan hävittäjiä, joiden lentoäänet ja koneiden pudottamien pommien räjähdysäänet lisättiin filmiin jälkeen päin studiossa. – Parikalla oli käytössä kaksi radioaalloilla toimivaa lentokoneen pienoismallia. Huhu kertoi, että toinen pienoismalleista kertaalleen hukkui, kun sen ajan radioyhteydet eivät olleet niin kehittyneitä kuin tänä päivänä, sanoo Soini. Yhdeksi suureksi ongelmaksi elokuvan kuvauksissa muodostui lumen puute. Talvisodan aikana talvi on varsin luminen, mutta filmauksen aikana huhtikuussa 1989 lunta oli todella vähän, minkä vuoksi kuvaukset olivat haastavat toteuttaa. – Lunta ajettiin pellolle ja teiden varsille se, mitä löydettiin. Lumipenkkoja jouduttiin rintamakohtauksiin tekemään siirtolumesta. Kuvausten lavastaminen vei muutenkin aikaa. Muun muassa filmissä näkyvät puut sahattiin ensin moottorisahalla poikki ja istutettiin kaivinkoneella tehtyyn monttuun, jossa ne räjäytettiin poikki. Kahden päivän työstä 24 sekuntia filmille Talvisota -elokuvan avustajien joukossa oli paljon väkeä Keurusseudulta. Avustajat näyttelivät milloin suomalaisia ja milloin neuvostoliittolaisia sotilaita joukkokohtauksissa. Mutta oli joukossa myös elokuvan tekijöitäkin. Nykyisin Kolhossa asuva räjähde-ekspertti ja entisen Keski-Suomen Pioneeripataljoonan opistoupseeri evp Mauri Tikkanen oli elokuvan yksi pyrotekniikan vastuuhenkilöistä. – Tuotantoyhtiö palkkasi minut suoraan elokuvan räjähdetehosteiden suunnitteluun ja räjäytysten toteuttamiseen. Pyrotekniikan päävastuuhenkilönä toimi Lasse Sorsa , joka halusi paikallisen apulaisen vierelleen töihin. Hän oli kuullut, että olin toiminut aiemmin samoissa työtehtävissä, Tikkanen kertoo. Elokuvan aikana suoritettiin lähes 500 eri räjäytystä. Tikkasella oli apuna 36 sytyttäjää, joista jokainen ampui 4–10 panosta. Räjäytysten valmistelu oli Tikkasen mukaan aikaa vievää työtä. Isojen räjähdysten suunnittelu saattoi kestää kaksikin päivää. Pienemmät räjähdykset eivät aivan joka kerta onnistuneet, jonka vuoksi niitä jouduttiin ottamaan muutaman kerran uudestaan. – Kymmenen paukun räjähdyskohtaus pystyttiin uusimaan nopeasti uudelleen, mutta jos isot räjähdyskohtaukset olisivat epäonnistuneet, olisivat kuvaukset siirtyneet kahdella päivällä. Kun kuvaukset lopulta alkoivat, samasta räjäytyksestä otettiin usealla kameralla satoja osioita kuvamateriaalia. Lopulta filmille useista eri räjähdyskohtauksista jäi 24 sekuntia, nauraa Tikkanen. Räjähteinä käytettiin Pendex-nimistä räjähdysainetta, joka laukaistiin sähkösytytyksellä. Osa räjäytyksistä tehtiin niin sanotuilla liekkipanoksilla, joiden yksi ainesosa oli bensiini. – Oikeissa räjähdyksissä ei synny leikkejä, mutta elokuvissa liekit dramatisoivat ja lisäävät näyttävyyttä eli ovat yksi filmin tehokeino. Liekeistä saatiin erivärisiä käyttämällä turvetta, multaa tai hiekkaa räjäytysten yhteydessä, jatkaa Tikkanen. Räjäytykset äärimmäistä turvallisuutta noudattaen Tikkasen mukaan turvallisuus meni kaiken muun edelle räjäytyskohtauksissa. Jokainen räjäytys oli tarkkaan suunniteltu. Silti yksi onnettomuus pääsi syntymään, mutta se ei ollut elokuvan tekijöiden syy. – Haapamäen keskustassa rakennusten polttojen yhteydessä yhdessä kohtauksessa neuvostoliittolainen sotilas ammuttiin talon parvekkeelta alas. Sotilasta näytteli ulkomaalainen stuntnäyttelijä, joka teki kohtauksen liittyvän räjähdyksen itse, koska hän ei luottanut muihin. Ilmeisesti hiukkasen liian iso panos kengän alla lennätti miehen ilmaan ja kuperkeikan kautta maahan, jossa häneltä murtui solisluu, muistelee Tikkanen. Elokuvan filmausten ajaksi Tikkanen sai virkavapaata puolustusvoimilta. Mies sanoo elokuvan teosta olleen hänelle kuitenkin hyötyä, sillä hän sai nimeään esille ja pääsi myöhemmin mukaan elokuvien ja tv-sarjojen tekoon muun muassa Duudsonien kanssa. – Minua pyydettiin mukaan vielä uusimman Tuntematon sotilas -elokuvan tekoon, mutta en enää jaksanut lähteä siihen. Talvisota -elokuvaa katsellessa tunnistan vielä eri panokset, mutta aika tekee tehtävänsä ja osaan katsoa sitä jo elokuvana. Tutuille olen kertonut, että kannattaa katsoa elokuvan lopputekstit, jossa on nimeni, Tikkanen nauraa. Tikkasella on talvisotaan myös oma kosketuspintansa, sillä hänen isänsä ja hänen vaimonsa isä taistelivat 105 päivää rintamalla 1939–1940. – Vaikka elokuvassa kaikki saadaan nykytekniikalla näyttämään uskomattomalta, on todellisuus rintamalla sodan melskeissä ollut vielä monin kerroin uskomattomampaa, Tikkanen pohtii.