Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Nähty on muutakin kuin nälkää – Vuokko Puttonen 80 vuotta

Aurinko paistaa lämpimästi, mutta tuuli käy kylmästi, kun keuruulainen Vuokko Puttonen istuu kotinsa pihamaan penkillä seuraamassa kesän tuloa. Lauantaina 23. toukokuuta 80 vuotta täyttänyt Puttonen (o.s. Dementjeff) löysi Väinö -miehensä kanssa kodin kolme vuotta sitten Keuruulta, jossa hän vietti ison osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan. – Muuttaminen ja matkustaminen on tullut elämän varrella tutuksi. Talvi- ja jatkosotaa jouduttiin lähtemään pakoon Karjalasta Pyhäjärveltä kaksi kertaa. Sotavuodet vietin isän, äidin ja vanhimman veljeni kanssa siirtolaisina useassakin paikassa Keuruulla. Sisaruksia minulla on seitsemän; kaksi siskoa ja viisi veljeä. Kolme veljeä on nyt kuollut, mutta siskot elävät, Puttonen kertoo. Liesjärveltä Häkkiseen Yksi lapsuusmuisto on jäänyt Puttoselle evakkomatkasta Keuruulle erityisesti mieleen. Pieksämäen asemalla pienelle tytölle tarjottiin kuumaa ruokaa metallimukista. Kun kuuma muki poltti tytön sormia, kaatui muki junanvaunun lattialle. – Muistan sen ikäni, kun ruoanjakaja moitti minua, että olin kaatanut ruoan maahan, eikä hän antanut minulle enää ruokaa. Tosin myöhemmin sain toiselta henkilöltä kyllä uuden ruokamukin. Dementjeffin perhe asettui evakkomatkallaan Liesjärven Välkyn taloon. Talon tupa oli iso, mutta kun samassa tuvassa asui muitakin siirtolaisperheitä, tilat kävivät ahtaiksi. Seuraavana Dementjeffit siirtyivät Häkkisen kylälle Palojärven taloon. Täällä perhe asui saunamökissä, sota piti perheen isän rintamalla. Lopulta Puttonen kasvoi ja varttui Varpaasalmella lähellä sijanneessa Niemelän talossa, jonka mailta lohkotulla mökkitontilla on edelleen hänen ja hänen miehensä kesäasunto. Ammattiin Puttonen opiskeli Jyväskylän Palokan silloisessa emäntäkoulussa 1959. – Sain vakituisen työpaikan seuraavana vuonna uudesta Keuruun paikallissairaalan keittiöstä, jossa työskentelin 10 ja puoli vuotta. Tapasin mieheni ensimmäistä kertaa Kisakaarteella tansseissa. Ja hyvän miehen tapasinkin. Olemme olleet naimisissa yli 50 vuotta. Kun hän työskenteli Valtion rautateillä, hänen asemapaikkansa vaihtui ahkeraan. Minä muutin sitten hänen kanssaan työn perässä. Nähty on muutakin kuin nälkää, jatkaa Puttonen. Jyväskylästä Keuruulle Seuraava Puttosen työpaikka oli Turun yliopistollisen keskussairaalan keittiö, josta reilun viiden vuoden jälkeen tie toi Puttoset Jyväskylään. Keski-Suomen keskussairaalan keittiöltä Puttonen jäi eläkkeelle vuonna 2000. – Keuruu on luonteva paikka asua, sillä täältä on lyhyt matka kesäasunnolle Varpaasalmelle. Jotkut tutut Turussa kyselivät, että mihinkä peräkylään te olette muuttamassa, onko siellä Keuruulla edes apteekkia. Minä sanoin, että on niitä, keskustassa kaksikin, Puttonen nauraa. Syntymäpäiväsankarin eläkepäivät ovat kuluneet mukavasti Keuruun keskustassa olevassa kerrostalokodissa. Puttosella ja hänen miehellään on keräilyharrastus, mikä tuo sisältöä arkeen. – Kerään vanhojen gramofonien neuloja ja niiden rasioita, niitä on minulla yli 600. Mieheni kerää puolestaan gramofoneilla soitettavia savikiekkoja. Aiempina vuosina myös matkustelimme ulkomailla muun muassa USA:ssa ja Keski-Euroopassa, joista on jäänyt hienoja muistoja. Parhaillaan vellova koronavirus ei ole vaikuttanut meihin kovin paljoa, paitsi että vieraita ei ole käynyt. Syntymäpäiviään Puttonen vietti lauantaina kahden siskonsa ja kahden veljensä kanssa. Keittiöalan ammattilaisena Puttonen luonnollisesti leipoi itse kaikki tarjoamansa herkut. – Muuten olisimme viettäneet juhlia kesäasunnolla, mutta keli oli sen verran kylmä, ettei sinne vielä voinut mennä. Toivottavasti kesä alkaa pian, Puttonen toivoo. Juttua korjattu 26.5. kello 16.48. Puttonen ei miehensä kanssa omista Niemelän taloa, kuten kirjoituksessa ensin kerrottiin, vaan kesäasunnon, jonka tontti on lohkottu Niemelän talon mailta.