Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Onnistunut Yhtälö – Terhi ja Hannu Mannisen tilalla Haapamäellä palkittiin jo kolmas satatonnari

Lähes kaksitoistavuotias ayrshirelehmä Yhtälö on tuottanut Valion Jyväskylän meijeriin ja sitä tietä keskisuomalaisiin ruokapöytiin noin 101 000 litraa eli 505 000 lasillista maitoa – lähes kaksi lasillista jokaiselle Keski-Suomen asukkaalle. – Kyllä satatonnarijuhla aina hyvältä tuntuu. Koska ostimme Yhtälön viisi kertaa poikineena Heidi ja Risto Lampisen tilalta heidän lopettaessaan maidontuotantoa, pidimme satatonnarijuhlatkin yhdessä saunaillan merkeissä. Konjakin arvoinen tilaisuus, tuumii Kallioahon tilan isäntä Hannu Manninen . – Jo aiemmin meillä on ollut kaksi satatonnaria. Niistä Sofi oli myös ostettu Lampisilta, toinen satatonnari oli Vellamo. Ensimmäisissä satatonnarijuhlissa tarjosimme naapureille kahvit, toisella kertaa juhlimme perhepiirissä, kertoo emäntä Terhi Manninen . Kaksoset ja poikimahalvaus Terhi Manninen tuntee kaikki tilan noin 80 lehmää nimeltä ja luonteelta, joka niillä jokaisella on omanlaisensa. – Yhtälö on oman arvonsa tunteva ja vahva eläin, joka kyllä kävelee syöttöpöytään ruokailemaan, silloin kun itse haluaa. Muutoin se on helppo hoidettava: syö, lepää ja kävelee lypsylle. Yhtälö on tiineenä ja sen 9. poikiminen on tulossa ensi tammikuussa, Terhi Manninen kertoo. Yhtälö täyttää elokuun 4. päivänä 12 vuotta. Yleensä se on ollut terve, tosin viime vuonna se sai poikimahalvauksen poikiessaan 8. kerran. – Olimme elämämme ensimmäisellä ulkomaanmatkalla Kanarialla. Maatalouslomittajat soittivat eläinlääkärin, Yhtälö sai kalsiumlisän ja toipui lomittajien hyvällä ja huolellisella hoidolla, Manniset kertovat. Kaikkiaan Yhtälö on saanut seitsemän sonnivasikkaa ja lehmävasikkakaksoset Millin ja Metrin, joista jälkimmäinen on yhä karjassa. Tuottajat eivät kuitenkaan kaksosia toivo, sillä ne ovat emälle riski, eikä kaksosista useinkaan kasva hyvää lypsylehmää. Tavoitteena lehmä kuin lahna. Lypsykarjan hoidossa ja maidontuotannossa Manniset luottavat huolelliseen eläinten hoitoon, terveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja pitkäjänteiseen jalostustyöhön. – Satatonnariin vaaditaan hyvärakenteinen lehmä, jolla on vahva selkä, jalat ja hyvä utare. Hyvän näköinen lehmä näyttää enemmän lahnalta kuin silakalta. Silakan mallinen lehmä ei jaksa syödä riittävästi. Jos ei ole syöntikykyä, ei riitä maitoakaan, tiivistää Terhi Manninen hyppystuntumansa. Poikiminen on tärkeä juttu sekä emälle että syntyvälle vasikalle. Rauhallinen, pehmeä karsina ja emälle poikimisen jälkeen reilu annos Helunaherätys-energiajuomaa ja lämmintä vettä kuuluvat asiaan. Emä saa myös nuolla tulokkaan kuivaksi ja parivaljakko viettää noin vuorokauden yhdessä. Vasikka saa heti vastasyntyneenä tuttipullosta vahvaa ternimaitoa, josta vasta-aineiden määrä on mitattu. Vasikoille maitoa on valmiina pakastimessa, siltä varalta, ettei oman emän maito ole tarpeeksi vahvaa. Ternimaito suojaa pikkuvasikkaa sairauksilta. – Myös lehmien ummessaoloaika on tärkeä. Niitä pitää ruokkia oikein, ei pitää nälässä, mutta ei lihottaakaan. Kahdeksassa viikossa lehmät toipuvat edellisestä lypsykaudesta ja keräävät voimia tulevaan. Näin kesällä ummessa olevat lehmät ovat meillä laitumella. Muut pääsevät liikkumaan vapaasti pihatossa, sanovat Manniset. Lehmille tulossa ulkoilutilat Manniset jatkavat tilanpitoa Hannun vanhempien Erkin ja jo edesmenneen Leena Mannisen jalanjäljissä. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2009. Uusi navetta valmistui 2012 ja lehmämäärää on kasvatettu vaiheittain 20:stä nykyiseen noin 80:een. – Nykyään hiehomme kasvatetaan toisella tilalla, me keskitymme maidontuotantoon, Manniset sanovat. Tänä kesänä tilalla investoidaan lehmien ulkoilutarhaan, jotta myös lypsyssä olevat eläimet pääsevät halutessaan ulkoilmaan. Puhtaan ruuan puurtajat Maatalousyrityksissä eletään yhä kuormittavia aikoja – taloudellisesti ja usein muutenkin. Yksi esimerkki on vapaapäivien vähyys. Vuosilomapäiviä on vuoden aikana 26, lisävapaita voi ostaa 120 tuntia. – Harvoin on semmoista hetkeä, että voisi tilan asiat heittää mielestä kokonaan. Palautumisjaksot tästä työstä jäävät vähiin, toteaa Hannu Manninen. Manniset kertovat joka tapauksessa olevansa ylpeitä voidessaan tuottaa tilallaan laadukasta suomalaista, maailman puhtainta ruokaa. – Suomalaisessa tavanomaisesti tuotetussa ruuassa on vähemmän lisäainejäämiä kuin muiden maiden luomuruuassa. Toivomme tietenkin, että tuotteiden korkea laatu näkyisi nykyistä paremmin myös ruuasta tuottajille maksettavassa hinnassa, Manniset pohtivat.