Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Keikkapaikat 60 vuoden varrelta kirjan kansien väliin – Vesa Limmeri kiersi juhlavuotensa kunniaksi kuvaamassa tanssiorkestereiden rumpalina koluamansa soittopaikat

– Sinusta ei ikinä tule soittajaa ja rumpalia sinusta ei tule koskaan, sanoi ohikulkeva ennustajanainen Vesa Limmerille 60 vuotta sitten, kun puheeksi tulivat tuolloin parikymppisen nuoren miehen tulevaisuudenhaaveet. – No, ensimmäinen ennustus piti paikkansa, mutta jälkimmäinen ei toteutunut. Jo neljän kuukauden kuluttua tuosta soitin nimittäin ensimmäisen keikkani rumpalina yhtyeessä, Limmeri myhäilee. Keikka oli Haapamäen Suojalla Yksityisyrittäjien tuolloin vuosittain järjestämässä yleisöjuhlassa. Vuosi oli 1960 ja yhtye Limmerin ensimmäinen, Young Boys. – Siitä se harrastus alkoi – ja jatkuu yhä. Soitan rumpuja Keurusseudun Pelimanneissa ja käyn Pohjanmaalla tuuraamassa, kun sikäläinen yhtye tarvitsee rumpalia, viikko sitten 80 vuotta täyttänyt Vesa Limmeri kertoo. Young Boysin jälkeen Limmeri antoi rytmit ähtäriläiselle Viihde-Pojat -yhtyeelle, sitten Seppo Rajalan yhtyeelle, josta tuli myöhemmin Köpi Kosken yhtye. Ennen viimeistä tanssiorkesterikiinnitystään Juhani Merikosken yhtyeessä Vesa Limmeri ehti soittaa vielä Keijo Niemisen sekä Saarijärvellä asuessaan saarijärveläisen Erkki Jokisen yhtyeissä. – Tuo Erkki Jokisen yhtye oli varsinainen alan korkeakoulu. Silloin kierrettiin isolla alueella ja solisteina lauloi tanssilavojen tähtiä Henry Theelistä Reijo Taipaleeseen ja Annikki Tähdestä Erkki Junkkariseen. Vaikka soittaminen on ollut Limmerille aina ’vain’ leipätyön rinnalla kulkenut harrastus, mahtuu kuuteenkymmeneen vuoteen satoja keikkoja ja keikkapaikkojakin pitkä rivi. Noista käymistään keikkapaikoista ja vähän niissä soitetuista keikoistakin Vesa Limmeri on nyt koonnut kuvakirjan. Kirjassa on kuva 150 keikkapaikasta ja opuksen päättävässä luettelossa maininta vielä lähes sadasta lisää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen . Kuvista suuren osan Limmeri on käynyt kuvaamassa tänä vuonna, osan ovat ottaneet projektista innostuneet ystävät, tuttavat ja tutuntutut, onpa jokunen löytynyt tuttujen kuva-arkistoistakin. – Eihän meillä silloin 60-luvulla ollut kameroita, mutta 70-luvulla alkoi jo olla. Niinpä kirjassa on kyllä muutama jo silloin keikkapaikalla ottamani kuva. – Mutta noin vuosi sitten lähdimme Leena-puolison kanssa kiertämään paikkoja ja kuvaamaan tässä sadan , vähän toisen sadan kilometrin säteellä Haapamäeltä. – Kesällä sana kuvausmatkoistamme levisi ja kaverit eri puolilla Suomea alkoivat auttaa. Iso kiitos heille, sillä emmehän me nyt jonnekin Sallaan asti olisi yhtä rakennusta lähteneet kuvaamaan. Vielä isomman kiitoksen kuvakirjan synnystä Vesa Limmeri antaa Offset Jyrkin Jyrki Toljanderille, joka sommitteli kuvat ja tekstit sivuille ja painoi kirjan. – Ilman hänen ammattitaitoaan ja erittäin hyvää me-henkeään koko hommasta ei olisi tullut mitään. Senkään takia, että minulla muuttuivat kirjan tekovaiheessa ideat päivittäin. Lopullisessa muodossa kirjan keikkapaikkakuvien viereisillä sivuilla on kuvia tanssi-iltajulisteista ja lehdissä julkaistuista tanssi-ilmoituksista. – Ja sitten kun ne loppuvat, sivuille on nostettu toisesta harrastuksestani kertovia kuvia. Vanhoista autoista nimittäin, Limmeri esittelee. Hän sanoo ryhtyneensä kuvakirjan tekoon ajatellen jättää jotain muistoksi jälkipolville. – Että tällainenkin on täällä pyörinyt ja tällaisia harrastanut. – Ja kun monet kertovat olevansa merkkipäivänään matkoilla, niin minä tein nyt omani kohdalla tällaisen turvallisen nojatuoli-aikamatkan kotona. Kun nimittäin tekee ajallisesti avartavaa, jännittävääkin matkaa, niin perillä eivät sanat riitä kertomaan, mitä tuli nähtyä ja koettua, Vesa Limmeri tuumaa 80-vuotispäivänsä kynnyksellä valmistunutta kuvakirjaansa selaten.