Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Konserttiarvio: Yuki Koyama osoitti, että huilu on fantastisen monipuolinen soitin

Soiton paikka -festivaali tuo jälleen keuruulaisten kuultavaksi monipuolisesti musiikkia huippumuusikoiden esittämänä. Keskiviikkoiltana 26.6.2019 yleisö sai nauttia jopa maailman huipputason huilunsoitosta, kun Yuki Koyama esiintyi Keuruun vanhassa kirkossa. Japanilainen Koyama on voittanut lukuisia kilpailuja, kuten korkealle arvostetun Koben kansainvälisen huilukilpailun. Radion Sinfoniaorkesterin soolohuilistina hän on työskennellyt syksystä 2014. Monenlaisia fantasioita Konsertin otsikko Fantasia kuvasi konserttia hyvin, nimittäin suurin osa kappaleista oli otsikoltaan fantasiaan liittyviä. Fantasia tarkoittaa musiikissa luovaan mielikuvitukseen perustuvaa sävellystä tai kansanlaulu- tai oopperasävelmiin pohjautuvia muunnelmia. Näin ollen konsertissa kuultiin hyvin monenlaisia fantasioita, vaikka 1900-luvun vaihteen ja alkupuolen ranskalaissäveltäjät olivatkin erityisen hyvin edustettuina. Konsertin aloitti Gabriel Faurén Fantaisie, op. 79 , jossa kuultiin kepeää, raikasta ja laulavaa huilun sointia. Pianon ääressä Koyamaa säesti Juho Alakärppä . Myös vanha kirkko osallistui säestämiseen satunnaisilla penkin natinoillaan, jotka keskustelivat ihan hauskasti konsertin toisena kuullun soolokappaleen, Kaija Saariahon Laconisme de l’aile -teoksen kanssa. Tässä kappaleessa Koyama pääsi esittelemään huilun moninaista sointirepertuaaria. Monelle huilu on varmasti tutuin linnun lailla sulavasti laulavana ja lirkuttavana soittimena, ja sitä puolta esiteltiin myös Saariahon teoksessa. Mutta Koyaman huilusta kuului myös väriseviä flutter-ääniä, pärinöitä ja huminoita. Välillä hän lauloi huiluunsa, välillä puhui ja kuiskasi teokseen kuuluvia katkelmia Saint-John Persen runokokoelmasta Les Oiseaux . Teoksen lopussa ylärekisterin huiluäänet vaikuttivat kuuluvan taianomaisesti jostakin kaukaisuudesta. Saariahon teos osoitti, että laulavuuden lisäksi huilu on myös rytminen soitin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Konsertin kappaleista erityisesti alussa kuultu Fauré, Paul Taffanelin Grand Fantaisie ”Mignon” ja Francis Poulencin Sonaatti huilulle ja pianolle tarjoilivat laulavaa, virtuoottista ja iloista huilumusiikkia. Philippe Gaubertin Fantaisie toi virtuoottisuuden ohella esiin myös huilun melankolisen ja kaihoisan soundin. Soitti Koyama sitten nopeita lurituksia tai pitkiä hitaita linjoja, hän sai kaiken kuulostamaan helpolta ja vaivattomalta. Yleisölle se oli nautinto! Konserttiohjelman viimeisenä kuultiin François Bornen Fantaisie brillante sur Carmen. Kuinka monin eri tavoin teemoja voikaan varioida! Teos sopi konsertin päättäjäksi, sillä tässä teoksessa Koyama pääsi hurvittelemaan huikean teknisen taituruuden ja ilmaisun parissa. Ilottelua oli riemullista kuunnella, varsinkin kuin Carmen-oopperan teemat olivat varmasti monelle kuulijalle tuttuja. Barokki täydensi illan Bornen teoksen päätteeksi yleisö osoitti tyytyväisyyttään raikuvin aplodein. Konsertti sai kuitenkin vielä loppusilauksen, kun Yuki Koyama soitti ylimääräisenä kappaleena yhden Georg Philipp Telemannin Fantasian . Ensimmäisten sävelten soidessa huomasin, että vaikka en ollut osannut enää mitään kaivata, juuri barokkimusiikki täydensi upeasti hienon illan, sillä kaikki muut konsertissa kuullut teokset olivat tuoreempien aikakausien sävellyksiä. Saimme kuulla vielä yhden uudenlaisen luonteen Koyaman huilun soinnista ja notkeasta ilmaisusta. Paikalla olijat sen varmasti huomasivat, että keskiviikkoillan konsertissa yleisö sai nautittavakseen huipputason tarjoilun.