Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

”Ei tällä kiirettä pidetä” – Jari Kulmalan Volvo PV 444 sai hyvät arvosanat museoajoneuvotarkastuksessa

Vanhat ajoneuvot, jos mitkä, kääntävät katseet ja vievät takaisin aikaan, jolloin pelti oli peltiä ja miehet rautaa. Keuruulainen Jari Kulmala myöntää ohikulkijoiden katseiden kääntyvän, kun mies kaartaa 1952 vuosimallin mustankiiltävällä Volvo PV 444:ään Keuruuntielle. – Eihän tällä kiirettä pidetä, ja sitä pitää ajaakin koko ajan, mutta onhan se silmäterä, Kulmala hymyilee Volvolleen tehtävässä museoautotarkastuksessa. Kulmalan Volvo tarkastettiin lauantaina M-Katsastus Oy:n tiloissa Keuruulla. Ajoneuvo oli sadas yrityksen tiloissa tarkastettu museoajoneuvo, minkä kunniaksi vietettiin pienimuotoisia juhlia. Tampereelta saakka Keuruulle saapuneet museoajoneuvotarkastajat Arto Rantala ja Jarmo Lehtinen ovat kokeneita tarkastajia. Rantalalla on eritoten kokemusta museoajoneuvojen tarkastuksesta jo 40 vuoden ajalta. – Tarkastuksissa ajoneuvo tarkastetaan niin, että se täyttää museoajoneuvolle asetetut vaatimukset. Sitten on erikseen olemassa tieliikennekäyttöön tehtävä katsastus, joka tehdään normaali tapaan. Meidän tehtävänä on täyttää 53-kohtainen kaavake, jossa ajoneuvon kunto, pois sulkien auton tekniikka, tarkastetaan, sanoo Rantala. Rantalan mukaan museoajoneuvon saaminen rekisteriin edellyttää 30 vuoden ikää valmistuspäivästä alkaen. Ajoneuvossa maalipinnalla ei saa olla ruostetta ja maalipinnan on oltava kiiltävä. Myös verhoilun pitää olla ehjä. – Aina pitää toki ottaa huomioon auton ikä. Mutta esimerkiksi 1980-luvun autoissa pitää lähes kaiken olla vielä alkuperäistä. Viime viikolla tarkastettiin yksi harvinaisuus, joka oli vuoden 1984 vuoden Skoda 120. Vanhempiakin autoja on runsaasti liikenteessä, mutta tätä mallia on enää tosi vähän, Rantala jatkaa. Lain mukaan museoajoneuvo pitää katsastaa 2–4 vuoden välein riippuen auton iästä. Museoajoneuvoja ei koske talvirengaspakko eivätkä vuotuiset ajoneuvon käyttöverot. Museoajoneuvolle sallitaan vuosittain 30 ajopäivää. Kulmalalle Volvo tuli miehen omien sanojensa mukaan vahingossa. Auton edellinen omistaja halusi luopua siitä entisöintityön ollessa kesken. – Auto unohtui minulta pitkäksi aikaa talliin, mutta kun kerran ajelimme tallin ohi, halusin näyttää auton pojalleni ja miniälleni. No, siitä tuli sitten hääauto, Kulmala kertoo. Kun Kulmasta tuli Volvon omistaja, auton moottori ei käynyt eikä kori ollut akseleillaan. Kori tuli kyllä maalattu ja sisustustyöt tehty. Kulmala kertoo hankkineensa autoon varaosia, joita saa hyvin vielä Ruotsista, mutta erikoismallin puskureita ei ole löytynyt aktiivisesta etsinnästä huolimatta. Puskureiden etsintä jatkuu edelleen. Mies arvioi käyttäneensä aikaa auton kunnostamiseen noin 200 tuntia. Mukana kunnostustöissä on ollut myös ystäviä ja kavereita. Maantieliikenteessä Kulmala on ajanut Volvollaan jo kahden vuoden ajan. Vuodessa auton kilometrimittariin kertyy noin 700 kilometriä. Tällä hetkellä mittarilukema on 91 923. – Autossa on 1400-kuutioinen kone, joka tuottaa 40 hevosvoimaa. Ajomukavuuksista ei voi puhua, mutta sillä ehtii, kun lähtee ajoissa. Itse olen ajanut sillä yhdeksääkymppiä, ja kyllä se riittää, nauraa Kulmala. Kulmalan Helsingin olympiavuoden Volvo sai museoajoneuvotarkastajilta hyvät arvosanat. – Kirjoitamme tästä lausunnon, että auto oli erittäin hyvässä kunnossa ja se täyttää museoajoneuvovaatimukset hyvin, Rantala kertoo. Seuraavan kerran Kulmala aikoo ajaa Volvollaan Keuruulla järjestettävissä Vappuajoissa.