Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Jouluostosten pakoilua

Joulusta on tullut kulutushysterian kliimaksi, tapahtuma jonka varjolla tyydytetään evoluutiohistoriastamme juontuvaa alkukantaista vaistoa haalia kaikenlaista mammonaa yhä enemmän ja enemmän. Tämän joulun hitti on hulavanne. Täh? Satavuotta vanha keksintö. En käsitä. Ja niille joilla on jo kaikkea, ostetaan lahjakortti. Mitä ihmettä ihminen, jolla on jo kaikkea, ostaa lahjakortilla? Lienen yksinkertainen, kun en tajua jujua lainkaan. Samalla, kun unohdamme markkinameiningin alle joulun sanoman, joulun rauhan, tuhoamme tätä yhteistä planeettaamme. Jouluostoksista saa korkeintaan stressiä ja pahaa mieltä. Ei kiitos. Luonnonystävän jouluun kuuluvat villasukat, kynttilänvalon hämärä, herkuttelu ja leppoisa yhdessäolo. Joulukuusi on lähimetsästä ja koristeina samat vanhat tutut jutut vuosikymmenestä toiseen. Lahjojakin annetaan, mutta toivottavasti pääosin aineettomia lahjoja ja itse tehtyjä ihanuuksia. Takkatuli, joululaulut, lämmin tunnelma, se riittää. Markkinamiehet eivät ehkä kiitä joulun leppoistajia, sillä kuulemma talouden pyörät pitää saada vauhtiin kuluttamalla. Siis ostamalla tarpeetonta rojua, jota kaikki komerot jo pullistelevat. Kuluttamisesta kiittävät vain kaatopaikat, ilmastonmuutos, lajien sukupuuttoaalto ja merten muoviroskapyörteet. Periaatteessa markkinatkaan eivät halua romahtavaa planeettaa, koska silloin bisnes tyrehtyy. Fiksu yritys katsoo pitkän tähtäimen etuaan, mutta yksittäisen johtajan näkökulma on liian lyhyt. Liian moni ei pysty ajattelemaan kahta kvartaalia kauemmas, sillä nopea voitonteko on tehtävä nyt, tai osakekurssi kääntyy laskuun ja pomon optiomiljoonat kutistuvat. Eivätkä yhteiskuntaa – ainakin teoriassa – luotsaavat poliitikot ole juuri pitkänäköisempiä; heidän näköpiiriinsä mahtuu juuri ja juuri seuraavat vaalit ja oman puolueen menestys niissä. Vastuu pitkälle katsomisesta jää valitettavasti isolta osin yksilöille. Jättäisinkö kuitenkin kiinalaiset kupposet ja uudet jouluvalot ostamatta? Niin tai näin, joulu tulee ja menee, takuuvarmasti. Vanha sanonta siitä, että: ”jos aiot viettää joulusi komerossa, siivoa komerot”, pitää edelleen paikkansa. Tässä vaiheessa joulu on kirjaimellisesti jo ovella, eli enää ei kannata stressata mistään. Vieteri vaan irti muutamaksi päiväksi, sillä yllättävän pian se vanha tuttu jouluähky on taas täällä. Nyt vaan kauralyhde linnuille ja joulupuuro porisemaan. Jossain laiskottelun välissä pitää sitten myös syödä. Perinteisten jouluruokien tarkoituksenmukaisuus on hauska yksityiskohta historiasta. Lantut, porkkanat ja perunat alkoivat kellarisäilytyksessä (saati sitten nauriskuopassa) olla joulun lähestyessä jo aika pehmeitä. Ne piti syödä mitä pikimmin. Laatikkoruuissa nahistuneetkin juurekset menivät vielä hienosti ja riittävä voilisä teki suorastaan herkkua. Jouluruokaperinne oli syntynyt. Ja sitä on kiva jatkaa. Parin päivän laatikkoruokien syömisen jälkeen onkin sitten jo Tapaninpäivä ja talvilintulaskenta – se helpottaa tuhtien laatikoiden jälkeen kummasti vatsan seutua… ”Hyvää ja rauhallista joulua kaikille – jouluhössötyksestä huolimatta”