Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Soutuvaellus Keurusselällä on kiireetön retki rauhaan ja luonnon omaan rytmiin

Loputtomasti järviä seikkailla, kirkkaat kesäyöt, tuhannet saaret teltan alustaksi, puhdasta kalaa ruoaksi, jokamiehenoikeudet. Tämä tarina kertoo yhdestä retkestä näihin nautintoihin. Näyttämö on Keurusselkä, toukokuun lopulla 2020. Vene vesille, tavarat kyytiin ja soutamaan. Oma rauha, tasainen veden kohina. Vauhti ei päätä huimaa, mutta on kuitenkin tasaista 6km/h. Kiire ei ole mihinkään, aikaa on 5 päivää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaksi tuntia ja saavun keskelle Keurusselän isointa ulappaa. Kierrän Selkisaaren idästä ja rantaudun Raaskan pienelle hiekkarannalle, jossa joskus vietimme juhannusta lapsuudessani 80-luvulla. Mukaan tekemäni linnunpönttö löytää paikkansa isäni jo edesmenneen hyvän ystävän mökin pihapuusta. Mökki on asumaton, mutta kuitenkin jotenkin tunnen menneen kosketuksen. Saunoimme pienessä saunassa, melkein sylitysten. Juoksimme viileään veteen, uimme naapurisaareen, jossa myös vietettiin telttajuhannusta. Junnu riimitteli ”aika entinen ei koskaan enää palaa”, niin se taitaa olla. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Evästauko Jatassa Soudan lyhyin vedoin pieneen Jata-saareen evästauolle. Ei aikaakaan kun rantaan saapuu vene. Alumiinipaatti, jonka kippari paljastuu isäni tutuksi. Muistelemme menneitä kesiä, menneitä aikoja. Saarissa oli elämää. Nuoret tapasivat, nuotiot syttyivät, juotiin, lempikin taisi leiskua lempeässä kesäillassa. Aina oli lämmin. Muistoja, joita osaan kuvitella vaikken ollutkaan. Veneilijät jäävät yöksi veneeseen ja aikoivat jatkaa veneilyä koko kesän. Toivon heille kaikkea hyvää ja jatkan matkaa. Tyynessä iltavedessä tunne on kuin soutelisi pilvissä, joiden heijastus maalaa ihmeellisiä värejä Keurusselän sineen. Tunnelma jonka samainen Junnu ikuisti Beritin laulamana vuonna -86. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Yöksi Jylhänniemeen Ensimmäinen yöpaikka, Jylhänniemi. Paikka oli muinoin kuumaakin kuumempi meteoriitin iskiessä tantereeseen 40 kilometrisen kraatterin. Vieläkin pirstekartiot muistuttavat miljardin vuoden takaisesta kosmisesta tömäyksestä. Iltapuuhat tehtyäni vain istun ja katselen. Ei tarvita televisioita, ei radiota. Pienet tulet lämmittävät iltateen. Elämän lahja, tuntuu erityisen arvokkaalta tässä ja nyt. Maapallo kääntää kylkeään ja on aika levon. Vielä kuuluu viuh ja lintujen Bolt katoaa kohti Hanhisaarta. En tunnistanut lajia, mutta vauhti oli vakuuttavaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ensimmäinen yö teltassa on aina vähän levoton. Herään yöllä ääniin, kuin joku olisi lähelläni. Vähän säikähdän ja kömmin ulos. Yökalastaja siellä uittaa vaappujaan pohjoisen taivaanrannan suorastaan palaessa punaisena. Hienoa, kesäyö todella pitäisi valvoa joskus. Painun takaisin telttaa ja näin ensimmäinen retkipäivä on muistojen reppuun käärittynä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Herään käen kukuntaan Kukkuu, kukkuu. Käen kukunta lähipuusta herättää varmasti sikeimmänkin nukkujan. Aurinko paistaa korkealla, joten kahvivedet kiireesti tulille. Aamupuuro hautuu sopivasti leirin purkamisen aikana. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Järjestys ei ole vahvuuteni, mutta tällä kertaa mukana kulkevat muuttolaatikot antavat helpon tavan ryhmittää leiritavarat, ruokatarpeet, vaatteet erilleen. Lähtö järvelle sujuu nopeasti. Veneen nokka osoittaa kohti Mänttää. Tikun nokassa oleva pieni peili antaa soutaessa näkymän eteen, eikä niskojen taittelua tarvita. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kiesilänselällä tuuli nousee vastaan ja pakottaa saareen. Koukkusaari tarjoaa mukavan paikan lounastaa. Kiire ei ole mihinkään. Ripustan riippumaton pitkien, hoikkien mäntyjen väliin päiväunien alustaksi. Ruoka ja uni palauttavat voimat. Tuulen kanssa taistelu ei ole soutajalle helppo, mutta aina ei voi olla myötäinen. Mäntän Lietunhiekka, jossa jo kivikaudella asuttiin tarjoaa tämän yön leposijan. Hieno hiekkaranta ja tasainen telttapaikka. Ranta on kaunis, mutta valtavan avohakkuun täystuho kummittelee ihan vieressä. Syön, uin, peseydyn ja vaihdan puhtaat vaatteet. Toinen retkipäivä rauhoittaa viimeisetkin kiireet, irrottaa ajatukset arjen töistä. Elämä on juhla. Lähteestä vettä ja ruoaksi haukea Lämmin myötätuuli. Ihana soutajan sää tervehtii reissumiestä heti teltan ulkopuolella. Aina on kuitenkin joitain huolia ja nyt ne ovat konkreettisia. Ruoka ja juomavesi alkavat olla lopussa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tänään onni on kuitenkin myötäinen tuulen lailla. Ensin huomaan puhelimen maastokartasta luonnonlähteen ja kohta perään vapa taipuu lupaavasti. Reissun ensimmäinen kala sätkii veneen pohjalla. Kiloinen hauki päätyy uuden risukeittimen testiateriaksi. Kalapotut eivät ehkä ole kaikkien suosikkiruokaa, mutta vasta pyydetty järvikala on taatusti tuoretta ja luomua. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lähdekin löytyy pienen etsimisen jälkeen. Kylmä raikas vesi on ihanaa hikisen soutumatkan kuivaamalle suulle. Täydellä mahalla ja 10 litraisen vesikanisterin kanssa on helppo jatkaa kohti seuraavaa leiripaikkaa, Sikoniemeä Keuruun puolella. Kalaonni kun kerran kääntyi, niin sitten kaloja tulee liikaa ja joudun vapauttamaan monta haukea. Kuha on kuitenkin vastustamaton herkku nuotiolla paistettuna ja niin nytkin reissun ainoa kuha päätyy tikun nokkaan Sikoniemessä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Muovituoli ja roskat mukaan Täällä menneen ajan retkeilyn merkit paljastuvat kivien ja kantojen välistä. Vanhoja peltipurkkeja ja lasia löytyy sieltä täältä. Nyt on paremmin, eikä luontoon jää retkestä merkkiäkään. Samalla kerään osan muiden roskista mukaani. Suurimpana niistä muovinen terassituoli, josta saan samalla oivallisen retkituolin seuraavan lepopäivän lukuhetkiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 20 kilometrin soutu vaatii veronsa, eikä unta tarvitse enää kysellä. Illan päätteeksi vielä pohdin Vexi Salmen nerokasta sanoitusta, joka on kuin järviretkeilijän raamattu ja iltarukous: ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, ja mielen vapaus. On vapautta kuunnella metsän huminoita, kun aamuinen aurinko kultaa kallioita, ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä. On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä, ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.” Lepopäivänä seurailen muurahaisia Retken lepopäivä. On aikaa olla, pysähtyä ja katsoa tarkemmin. Pidän puhelimen lentotilassa keskittyen hitaaseen laiskotteluun. Aamupala aurinkoisilla rantakivillä ja päälle loikoilua makuupussissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Seurailen muurahaisia. Yksi kantaa isoa neulasta kohti kekoaan. Nousee pystysuoraa kalliota ylös ja alas. Uskomattomia suorituksia, jollaisia ei ihmiskunnassa usein näe. Ei olisi epäjärjestystä, ei kaaosta. Kaikki olisi hoidettu kuntoon tuolla tarmolla ja teholla. Sulassa sovussa tehtäisiin töitä yhteisen hyvän eteen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lukemiseenkin on aikaa. Tällä kertaa matkaan sattui Paulo Coelhon Alkemisti , jonka teemana on elämän tarkoituksen etsiminen, oikean polun löytäminen. Kesken lukemisen ajatus harhautuu jonnekin ja päätyy tällaiseen Paula Vesalan ja Mira Luodin lauseeseen ”Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa”. Se mielessä on hyvä elää, tässä ja nyt. Muutahan meillä ei ole. Rauhaa ja luonnon omaa rytmiä Koko viiden päivän aikana puhun kasvotusten vain kahden ihmisen kanssa. Saaret ja leiripaikat henkivät rauhaa, luonnon omaa rytmiä. Jos saisin kolme toivomusta, yhtenä suojelisin saaret metsätalouden kovalta kouralta. Näin pohdin retken viimeisillä, tottumuksesta jo helpoilla kilometreillä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lämmin kesäpäivä, juuri veden pinnan rikkova myötätuuli saattelee lapsuudenkodin tuttuun rantaan. Syntymäpäivälahjaksi saatu vene on edelleen omalla paikallaan jo 30 vuotta palveltuaan. Sillä tein unohtumattomia reissuja ja jopa voitin yhden uistelukilpailunkin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rakkaus järvimaisemiin, vesielämään syttyi nuoren pojan mieliin. Taas kerran palaan järveltä, repussa lisää muistojen painoa. Isäni lämmittämän saunan lauteilla nousee mieleeni kiitollisuus. Kaikesta tästä mitä meillä on. Kirjoittaja on Oulu Plogging -yhteisön perustaja ja intohimoinen retkeilijä.