Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Elviksen kanssa jäällä – Retkiluistelun hurmaa tammikuisella Tarhialla

Keuruulainen Helena Sunila on elementissään, kun talvikelit tekevät Tarhian jäästä luonnon oman luistinradan. Hän osti retkiluistimet muutama vuosi sitten. Otollinen hetki harrastukselle koitti jälleen lauantaina 11. tammikuuta. Ei muuta kuin välineet jalkaan ja liukumaan. – Kun naapurin koira Elvis näkee minut, se säntää lähes aina mukaan ja juoksee perässäni. Omille koirilleni Eetulle ja Roopelle jäinen pinta on liian liukas, ja jään ääni pelottaa niitä. Sitä ei siis ainakaan tarvitse pelätä, että ne menisivät heikoille jäille. – Tänään lauantaiaamuna oli aivan mahtava nautinto, kun jää oli sellaisessa kunnossa, että sai vain päästellä menemään. Menin Matalasalmelle mutta en uskaltanut mennä selän yli. Elvis-koiralle riitti yksi reissu, mutta minä tein useamman kierroksen. Tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna Sunila teki kirjastonrantaan uuden vuoden retken. – Lähdin aivan Tarhian pohjoispäädystä, sukkuloin Kurkisaaren ja Lehtiniemen kapeikoissa ja siitä sitten kirjastolle ja takaisin. Sunila tietää yksityisiä henkilöitä, jotka ovat joskus pitäneet yllä retkiluisteluratoja Keuruulla. – Joskus on eräs tuttavani pitänyt reittiä vapaana lumesta, mutta tänä talvena kelit ovat olleet niin haastavat, ettei koneen kanssa ole voinut lähteä liikkeelle. Nyt sattui sellainen kuutamoviikonloppu, että pakkanen löi järvenpinnan umpeen eikä jäähän ole ehtinyt tulla töyssyjä. Perusvarusteiksi Sunila ottaa retkiluistimien lisäksi pipon, naskalit ja tuulelta suojaavat ulkoiluvaatteet. Tarvittaessa sauvoista saa hyvää tukea. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Puen myös lämpökerraston, joka haihduttaa kosteutta. Kun viilettää 30 kilometrin tuntivauhtia, tulee kuuma, mutta kun pysähtyy, kylmä iskee aika pian. Kypärääkin on hyvä käyttää, mutta joskus tulee lähdettyä niin vauhdilla, että se unohtuu. – Naskalit ovat ehdottomat. Tänään tein mielikuvaharjoittelua, mitä tapahtuisi, jos jää pettäisi alta. En ole sellaista joutunut kokemaan, mutta sen verran on elämänhalua, että vedestä pitää päästä pois. Sunila pitää silmällä, meneekö muiden jälkiä vastarannalle, ja vasta sitten lähtee itse ylittämään jäistä selkää. – Kun rannan tuntumassa etenee, siinä on turvallisempaa, mutta pitää tietää puron paikat, koska niissä on sulaa. Aina kun lähtee jäälle, reitti on tiedettävä ja oltava siitä varma. Ensimmäinen kierros täytyy ottaa tunnustellen, eikä tuntemattomalle reitille saa mennä tällaisilla jäillä kuin nyt on ollut. Kun Sunila lähtee luontoon, hän ei tarvitse korvakuulokkeita. – Ulkona täytyy saada kuunnella luonnon ääniä. Luistimet pitävät omaa rahinaansa, jää puhuu veden liikehtiessä alapuolella, ja tuuli soi korvissa. Se kaikki täytyy saada kuulla vapaasti, niin harvinaista herkkua se on. Katso Sunilan kaksi luisteluvideota tästä. Kun laitat äänet päälle, kuulet luistimien rahinan. Tarhian jää alkaa jo olla vetistä yöllisen myrskyn jäljiltä. Helena Sunila pysyttelee luistimillaan rannan tuntumassa. Katso Helena Sunilan menoa Tarhian jäällä 11. tammikuuta. Pakkanen saa luistimet rahisemaan.